Räytymispäivä. Useampi sellainen. Olen ihan rikkiromupaska. Empä oikein mitään jaksa kirjoittaa. Tuskin ketään kiinnostaakaan. Kun katoaa niin on masentavaa ettei oikein kukaan kaipaa. Empä kyllä edes sitä odottanut. Tänään on harmaa päivä. Satelee. Toissapäivänä tuli isoja rakeita kun olin pihalla. Luunappeja satoi päähän. Ei ole rahaa, ei mitään. Ohjelmoin tiistaina tulevasta rahasta laskut valmiiksi maksuun. Miulle jää 2 euroa. Wuhuu. Onneksi Pipsalla on ruokaa.
Miulla on aivan hirveä ikävä Bomia, tuntuu kuin joku kuristaisi koko ajan, en meinaa saada henkeä. Ja tuntuu ettei kukaan tajua. Eihän se ollut mulla kuin 2 viikkoa.. Ihan kuin siinä ajassa ei voisi kiintyä. Se oli kuin oma lapsi..
Päätä särkee, hammasta särkee ja sydämeen sattuu (fyysisesti ja henkisesti).