Ensimmäistä kertaa elämässäni olin ihan varma että kuolisin mahakipuun. Heti aamulla ku heräsin ni tuntu että joku ois survonu 9845398 seivästä mahaan ja keitelly niitä siellä sitten + samalla ilkeästi repiny sisuskalujani.
Heitinpä siinä sitten buranan(400) naamariin, eikä auttanu yhtään! Kiduin kouluun ja hyvä etten ollu skoottereineni ojassa ku se kipu lamaannutti mut. Kun sitten saavuin kouluun ja ehin istua sohvapenkille ni jumalauta mikä tuska. Toinen burana(400). Maantiedon tunti josta ei jääny mitään päähän - paitsi muistikuva tappavasta kivusta.
Jossain vaiheessa (kitaran soiton jälkeen tai aikana) joku veti sitten ne seiväät ulos eikä enää koskenu. :--) Kitara + jumalaisenpaskat soittotaitoni ovat kai siis parasta lääkettä. Pitäskö perustaa oma vastaanotto missä hoidetaan mahakipuisia?