IRC-Galleria

MINI COOPER JA KISSA SAMASSA KUVASSA!? TÄMÄ ON MAAILMANKAIKKEUDEN PARAS KUVA!

18,96 vuotta - vanhuus jyrää päälle :< ...yhyy.

Eikä siinä todellakaan kaikki; valittamisen aihetta riittää. Mainittakoon ensimmäiseksi Spotify, joka nähtävästi ainakin kovasti YRITTÄÄ muuttua jollain tapaa rajoitetuksi. Ensin ilmestyy "10 hours" -palkki joka ilmoittaa kuinka paljon on jäljellä kuunteluaikaa. Sitten se katoaa ja näytölle tulee ilmoitus jostain "voit kuunnella saman biisin vain 5 kertaa" tjsp. Nyt siellä taas komeilee "9 hours, 21 minutes" palkki. No, ihan helvetin sama. Pitää kai taas ruveta lataamaan musiikkia.

...tai ostamaan lisää levyjä. Psst, saa hankkia minulle, kiitos: http://www.levykauppax.fi/artist/fleet_foxes/fleet_foxes_sun_giant_ep/#2cd ihan vaikka silleen sen kunniaksi, kun kohta taas vanhenen.

Valivali, ongelmaksi nro. 3987523 on syntynyt asia nimeltä tylsyys. Maija jolla ei ole koulua, töitä tai mitään muita velvoitteita kokee suurta turhautumista ja tylsyyttä. On se raivostuttavaa, kun koskaan ei mikään kelpaa.

Valittaa voisin vielä tästä turhasta valittamisestani, jossa kliseisesti sanottuna ei ole päätä eikä häntää. Kunhan vain purin vähän persettäni tähän Internetin kusiseen maailmaan. Okei nyt on paras lopettaa, sillä kirjoitukseeni alkaa ilmestyä epäsopivaa kieltä.

Pääideana oli kuitenkin lisätä tuo kuva, jonka eilen jälleen kerran löysin netin syövereistä. Ah, kumpa olisin Catzilla <3

Tänä murheellisena päivänä joudun kertomaan sinulle, Satu (albertosi), että urhea Kanasi (hän on niin mahtava, että saa ison alkukirjaimen) ei selvinnyt kissojen valtaamassa päiväkirjassani, vaan päätyi nugeteiksi :(

Kanan taisto oli kuitenkin urhea, aikaavievä ja etenkin raivoisa. Viimeiseen siivenräpäytykseen asti pystyin tuntemaan hänestä huokuvan elämänhalun - tuon elämänhalun, jonka me ihmiset olemme jo aikoja sitten unohtaneet.

Kana, kuten muutkin lajitoverinsa, osoitti kuitenkin kanamaista urheutta juoksemalla vielä päättömänäkin kohti vastustajaansa. Koska pää oli menetetty - ja nokka siinä samassa - niin hänen ainut aseensa oli jalat - joita mm. kiinalaiset muuten pitävät suurenakin herkkuna (http://en.wikipedia.org/wiki/Chicken_feet). Pään menetyksen myötä Kanan iskujen tarkkuus oli kuitenkin heikentynyt ja näin ollen toivo lähes menetetty.

Loppujen lopuksi mitään ei ollut enää tehtävissä, kun raivopäiset kissani hyökkäsivät urheasti taistelleen Kanan kimppuun viimeisen kerran. Korvissani kaikuu vieläkin tuo sydäntä riipiivä ääni, jonka Kana päästi kaatuessaan myllätylle taistelutantereelle. Tuo julma "tumps" -ääni, joka varmasti aiheutti maanjäristyksiä toiselle puolelle maapalloa, kolkuttaa vieläkin sisimmissäni ja katumus - oi, tuo karmiva katumus ja omatunnon äänet jotka pääni sisällä vellovat. Kuinka toivonkaan että saisin tämän kaiken tekemättömäksi.

Näin lopuksi toivoisin vielä, että kaikki Kanan läheiset, tarinan lukeneet tai muuten vain myötätuntoa Kanaa kohtaan tunteneet, rukoilisivat tämän loistavan yksilön puolesta.

Lepää rauhassa Kana (Gallus gallus domesticus), pysyt aina muistoissamme.

-Minxi kuittaa

P.S. Tämä kaikki sen vuoksi, että saimme katsoa maailman surkeimman elokuvan (The American) teidän mahtipontisesta televisiostanne.

Vitutus, tuo elämän suola - vai sanoisinko aromisuola, jonka E621 minut valtaa. Hankin keltaisen Mini Cooperin mustilla raidoilla ja lennän sillä maailman ääriin tappamaan itseni. Ensin tosin poikkean Japanissa pelastamassa muutaman ihmisen ettei ne ihan kokonaan altistu sille Fukushima-säteilylle, jonka jälkeen heitän ne turvaan Himalajan vuoristoon. Saa jakit uusia säteilevän hienoja kavereita. Sitten käyn tekemässä sen kuuluisan itsarin hyppäämällä katolta ja leikkaamalla itseni moottorisahalla halki. Aamen.

Maanantai, mikä ihana päivä nousta sängystä.

P.S. ^Terkut YTL:lle, oli kiva tekstitaidon koe