Tri Jack Newmanin artikkeleita imetyksestä
Koska yhä useammat äidit nykyään imettävät vauvojaan, yhä useammat huomaavat nauttivansa imettämisestä niin, että haluavat jatkaa sitä pidempään kuin sen muutaman kuukauden, mikä monilla on tarkoituksena. UNICEF on pitkään rohkaissut äitejä imettämään kaksi vuotta tai pidempään ja AAP ( Amerikan lastenlääkäriliitto) on nyt julkisesti ilmoittanut suosittelevansa imetystä vähintään vuoden ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja vauva yhdessä haluavat. Jopa CAP (Kanadan lastenlääkäriliitto) myöntää viimeisimmässä ruokintasuosituksessaan, että naiset saattavat haluta imettää kaksi vuotta tai pidempään. Suurimmassa osassa maailmaa imettäminen 3-4 vuoden ikään asti on ollut tavallista vielä jonkin aikaa sitten ja edelleen taaperoimetys on yleistä monissa yhteiskunnissa.
Miksi imetyksen tulisi jatkua yli 6 kk?
Koska äidit ja vauvat usein nauttivat paljon imetyksestä. Miksi tämä sekä lapselle että äidille mielihyvää tuottava asia pitäisi kieltää vain lapsen iän perusteella?
Mutta sanotaan, ettei äidinmaidosta ole mitään hyötyä kuuden kuukauden jälkeen
Näinhän sitä usein kuulee sanottavan, mutta tämä on siitä huolimatta virheellistä informaatiota. Se, että kuka tahansa voi näin sanoa, kertoo siitä valitettavasta seikasta, kuinka tietämättömiä monet ovat imetyksen suhteen. Äidinmaito on joka tapauksessa maitoa. Jopa kuuden kuukauden jälkeen se edelleen sisältää proteiineja, rasvaa ja muita ravitsemuksellisesti tärkeitä ja sopivia aineita, joita vauvat ja lapset tarvitsevat. Äidinmaidossa on silloinkin niitä immunologisia aineita, jotka auttavat suojaamaan vauvaa. Itse asiassa jotkut näistä vauvaa tulehduksilta suojaavista aineista esiintyvät äidin maidossa suuremmassa määrin vauvan toisen elinvuoden aikana kuin ensimmäisenä vuonna. Tämä johtuu siitä, kuten on loogistakin, että lapset yli vuoden ikäisinä yleensä altistuvat tulehduksille enemmän. Äidinmaidossa on silloinkin aineita, jotka auttavat immuunijärjestelmää kypsymään ja jotka edistävät aivojen, suoliston ja muiden elinten kehittymistä ja kypsymistä.
On todettu, että ne päivähoidossa olevat lapset, joita edelleen imetetään, saavat vähemmän ja lievempiä infektioita kuin ne lapset, joita ei enää imetetä. Näin äidille kertyy vähemmän poissaoloja sairastavan lapsen takia, jos hän jatkaa imetystä palattuaan työelämään.
On mielenkiintoista, että korvikevalmistajien mainonta tyrkyttää korvikkeen käyttöä (korvikkeen ollessa melko huono kopio aidosta tavarasta) vuoden ikään asti ja kuitenkin antaa olettaa, että äidinmaito (jota korvike yrittää kopioida) on ravinnoksi kelpaavaa vain noin kuusi kuukautta tai jopa lyhyemmän aikaa ("parasta ravintoa vastasyntyneille"). Liian monet terveysalan ihmiset hokevat tätä samaa fraasia.
Olen kuullut, että rintamaidon immunologiset aineet estävät vauvaa kehittämästä omaa immuniteettiään, jos imetän yli 6 kk.
Tämä ei ole totta, itse asiassa tämä väite on hyvin outo. On käsittämätöntä, miten niin monet ihmiset yhteiskunnassamme vääntävät imetyksen hyödyt sen haitoiksi. Me annamme vauvoille rokotuksia suojaamaan vauvoja tulehduksilta. Äidinmaidon sisältämät aineet myös auttavat tulehdusten torjumisessa. Kun vauvan elimistö torjuu tulehduksia, hän tulee niille immuuniksi - juuri niin kuin pitääkin.
Mutta haluan vauvastani itsenäisen
Ja imetyskö tekee taaperosta riippuvaisen? Tätä väitettä ei kannata uskoa. Lapsi, jota imetetään kunnes hän itse vieroittuu (yleensä 2-4 vuoden iässä), on yleisesti ottaen itsenäisempi ja ehkä vielä tärkeämpää, varmempi itsenäisyydessään. Hän on saanut läheisyyttä ja turvaa rinnalta kunnes hän itse on valmis lopettamaan imetyksen. Ja kun hän itse vieroituu, hän tietää saavuttaneensa jotakin. Tämä on yksi kehitysaskel hänen elämässään.
Me usein painostamme lapsia itsenäistymään liian nopeasti; nukkumaan yksin liian aikaisin, vieroittumaan liian aikaisin, pärjäämään ilman vanhempiaan liian aikaisin, tekemään kaiken liian aikaisin. Ilman painostamista lapsesta tulee itsenäinen omaan tahtiinsa ja luonnollisesti. Mistä moinen hoppu? Kohta he jo lähtevät kotoa. Pitäisikö heidän muuttaa omaan talouteen 14-vuotiaina?
Toki imetystä voidaan joissain tilanteissa käyttää ylläpitämään epänormaalin riippuvaista suhdetta, mutta samoin voidaan käyttää ruokaa tai kuivaksiopettelua. Ongelma ei ole imetyksessä. Tästä aiheesta voisi puhua enemmänkin, mutta jätettäköön se tällä kertaa pois kuvioista.
Mitä muuta?
Mahdollisesti tärkeintä taaperoimetyksessä eivät suinkaan ole ravinnolliset tai immunologiset edut, vaikka nekin ovat tärkeitä. Uskon, että tärkein seikka taaperoimetyksessä on se erityinen äiti-lapsisuhde. Imetys on elämää vahvistava rakkaudenosoitus. Tämä jatkuu, kun vauvasta tulee taapero. Kuka tahansa ennakkoluuloton, joka on joskus nähnyt taaperoa imetettävän, voi todistaa, että siinä on jotakin taianomaista, jotakin erityistä, jotakin paljon enemmän kuin ruokailu meneillään. Taapero saattaa joskus spontaanisti, ilman näkyvää syytä, purskahtaa nauruun kesken imetyksen. Hänen nautintonsa rinnasta on muutakin kuin ruokaa.
Ja jos äiti sen itselleen sallii, voi imetyksestä tulla hänellekin ilonaihe, joka on muutakin kuin ravinnontarjoamista. Tietystikään se ei aina ole kivaa, mutta mikä sitten on? Mutta kun se on kivaa, se on sen arvoista.
Jos lapsi sairastuu tai loukkaa itsensä (ja niinhän tapahtuu, kun he tapaavat muita lapsia ja uskaltautuvat peuhaamaan enemmän), mikä olisikaan helpompi tapa lohduttaa lasta kuin imetys? Muistan öitä poliklinikalla, missä äidit kävelivät ja kantoivat sairaita, vieroitettuja vauvojaan ja taaperoitaan pitkin käytäviä yrittäen, usein huonolla menestyksellä, lohduttaa heitä. Imettävät äidit sen sijaan istuivat hiljaa rauhalliset, vaikkakaan ei aina niin iloiset, lapset rinnoillaan. Äiti lohduttaa sairasta lasta imettämällä - ja lapsi lohduttaa äitiä imemällä.
Kirjoittanut Tri Jack Newman, kääntänyt Jaana Reinikka
Vapaasti kopioitavissa ja välitettävissä edelleen sillä ehdolla, että tekstiä ei käytetä missään sellaisessa yhteydessä, jossa WHO:n koodia äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnista rikotaan.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=141&Itemid=126