IRC-Galleria

Luulin pärjääväni yksin
Vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

Mietin miltä susta tuntuu,
kun olet allapäin
ja hän hehkuttaa,
mitä töissä sai aikaan
ja sinä halusit olla vaan

Sait kaulaketjun kultaisen
ja tunsit, että voit kuristua siihen
Vaihdoit tilalle hopeisen
minä joskus ostin sen

Kahvikupissa vieraan
nimen painettuna näät,
heität sen seinään
ja sitten sirpaleiden perään
huudat mun nimeä

On kurkussa paha pala
ei se lähde millään pois
Miltä se tuntuu,
kun liian kireään häähuntuun
hän pukeutuu – miltä se tuntuu?

Kun kuivalle maalle hukkuu,
ja hän vieressä vain nukkuu
Miltä se tuntuu,
kun haluaisit kuiskata hiljaa
ja hän sanoo – puhu kovempaa

Miltä se tuntuu,
kun hän sinua koskettaa
ja se on alkanut koskemaan?
Miltä se tuntuu,
kun mietit minua
ja mietit – mietinkö sinua?
Miltä se tuntuu?

En sua saa palamaan
Ihan sama kuinka paljon rukoilen
Helpompaa ois uskoo vaan
Sä lähdit aivan liian aikaisin

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu, kun tiedän etten sua takas saa?

Sinä hyväksyt minut silti,
vaikken ole puoliksikaan sellainen,
josta kuvan piirsit päiväkirjan sivuille

Sinusta sinuun vie kaikki polkuni
Silti en löydä karttani reunalta pois
Enkä pyydä neuvoa, vaikka mä tiedän se luoksesi tois