Kissapupu ihmetteli äiti-pupulta, miksi hän on kissapupu. "No, kun silloin nuorempana olin vähän villi... Ja oli pimeääkin.. Niin että sinun isäsi on siis kissa." vastasi äitipupu. Ja tähän kissapupu tyytyi, vakuuttihan äiti-pupu, että hän rakastaa kissapupuaan aivan yhtä paljon kuin muitakin lapsiaan.
Aikaa kului ja kissapupun veri veti maailmalle. Reippaana ja sosiaalisena se ystävystyi helposti. Eräänä päivänä tuli omituisen näköinen otus vastaan. "Moi, minä olen kissapupu. Mikäs sinä olet?" "Moi, minä olen muurahaiskarhu," kuului vastaus. Jopa on merkillinen maailma, tuumi kissapupu. Melkoisen pimeää on täytynyt olla.
Matka jatkui, ja seuraava otus laahusti vastaan. "Moi, minä olen kissapupu. Mikäs sinä olet?" "Moi, minä olen hirvikärpänen," vastaus kuului, ja kissapupu oli entistä enemmän ymmällään. Jopa on merkillinen maailma, tuumi kissapupu. Melkoisen pimeää on täytynyt olla, ja tuon äiti on ollut vähintään yhtä villi kuin minunkin.
Ja taas matka jatkui, ja vielä yksi otus laahusti vastaan. "Moi, minä olen kissapupu. Mikäs sinä olet?"
"Moi, minä olen poliisikoira!"