IRC-Galleria

19.3.2004 sattui Konginkankaalla Suomen historian vakavin tieliikenneonnettomuus ja minä kävelin puolisangossa liehuvien lippujen saattamana tatuointiliike Blue Dragoniin. Siitä päivästä lähtien, kohta jo 4 vuotta olen kantanut sirppiä ja vasaraa lapaluideni välissä. Se on läheisin ja rakkain taideteokseni herättäen aina päivä päivältä uusia ajatuksia ja tulkintoja sen merkityksestä. Tällä hetkellä mielestäni sen keskeisin sanoma tai paremminkin funktio on toimia antiteesinä.

Yksi tyypillinen esimerkki kritiikistä: "Oletko tavannut Stalinin henkilökohtaisesti? Minä tapasin hänet, kun hän tuli pommittamaan Helsinkiä vuonna -39." Aivan kuin eläisin täydellisessä epätietoisuudessa mitä verenvuodatusta kantamani symbolin alla on harrastettu.

Minun tatuointini on antiteesi ihmisille, jotka boikotoivat Teemu Mäen "My way, a work in progress"-työtä eläinrääkkäyksen nimissä ja tekevät ilmiannon poliisille Ulla Karttusen teoksesta "Neitsythuorakirkko". Ihmisille, joiden mielestä Serranon "Pissed Christ" on jumalanpilkkaa. Ihmisille, jotka vauhkoavat moraaliseppeleet päässään, vaikka heidän pitäisi olla kehittämässä pahasti vajaavaista abstraktia ajattelukykyään. Mikä aika on tämä, jolloin ainoa muutos, mikä saadaan massojen voimalla aikaan, on sensuuri taideteoksille, jotka eivät miellyttäneet nimimerkkiä "huolestunut äiti"?

Minun tatuoinnilla ei ole yhtä helposti lähestyttävää sanomaa kuin yllämainituilla teoksilla, mutta ihmisiä jotka loukkaantuvat siitä yhdistää sama tunneperäinen kiihko, mikä estää analyyttisen ajattelun. Minun tatuointini on antiteesi sodille, jotka soditaan sen vallassa ja sanavapauden rajoituksille. Minun tatuointini on tunneperäistä sadistista kiihkoa, sanavapauden rajoitus ja samaan aikaan myös niiden antiteesi.

Minun tatuointini on antiteesi delfiineille ynnä muille kivoille tribaalikuvioille silläkin uhalla, että minua pidetään kommunistina. Parempi kohtalo se kuin, että minua luultaisiin "huolestuneeksi äidiksi".

Nyt on viimeinkin tehtävä tribuutti uudesta suosikkikirjalijastani, Viktor Jerofejevistä (=yksi hyvä syy opiskella venäjää) sitaattien muodossa:

"Stalin oli epäjohdonmukainen mies. Hänen strategiansa Buharinin ja muun opposition tuhoamisesta oli oikea, mutta hän ei ymmärtänyt likvidoida naisia luokkana." (hän puhuu miehistä laukkaavina hevosina ja naisista, jotka pysäyttävät heidät elämään tätä päivää, mikä oli keskeisin syy miksi kommunismi kaatui)

"Me olemme perineet neukun, joka kuullessaan sanan `tyyli` mulkoili hurjasti mitään ymmärtämättä. Tyyliä on mahdotonta tekaista tyhjästä. Venäläinen ja eleganssi ovat toistaiseksi yhteensopimattomia käsitteitä."

Ortodoksisuudesta: "Mistä tahansa kokeilusta, myöskin yhdynnästä useammin kuin kerran yössä, rangaistiin jopa kymmenen vuoden paastolla (siinäpä stalinismimme alkulähteet)"

"Venäläisten sananlaskujen käsittämättömän hirveä viha on välillä ällistyttävää: `pyöritelee akka pyllyään ja etumustaan, vaan asiat menee latuaan.` Akan päätelmiltä kielletään kaikki merkitys: `Akka suuttui markkinoille, mutta markkinatpa eivät edes huomanneet.`"

"Silloin veri kuohahtaa ja hänen pitää alkaa ajatella oikeuksiaan. Ja mies alkaa ajatella. Hän ajattelee, ajattelee ja päätyy siihen tulokseen, että kaikki naiset ovat riiviöitä. Kun tähän on tultu, hänen on aika kuolla. Ja hän kuolee valaistuneena."

"Klassisena esimerkkinä yöelämän viettotavan kauneudesta ja vaarallisuudesta voidaan pitää 8:tta, 14:ttä ja 31:ttä retkeä kasinoon, rave-klubiin sekä tänä päivänä muodikkainta - tuntikausia, aamunsarastukseen saakka kestävää, kotona tapahtuvaa polvella makaavan kissan silitystä."

"En koskaan kutsu miehen sukupuolielimi häpeällisellä paastosanalla elin. Kyrpä on Kyrpä ja minä kirjoitan sen sanan isolla kirjaimella, kuten sanassa Synnyinmaa."

"Mies alkaa aamuerektiosta. Useimmissa tapauksissa hän myös päättyy siihen."

Aikuistuminen ei ole prosessi, joka tapahtuisi etenemisvauhdiltaan yhtä ennustettavasti kuin cesium-133 atomin siirtymä perustilan ylihienorakenteen kahden energiatason välillä. Se on enemmänkin kuin jatkuva sarja gonadotropiinia vapauttavan hormonin neitseellisiä purkauksia. Tai konventionaalisempia vertauskuvia käyttäen eteneminen muna-toukka-kotelo-vaiheiden kautta perhoseksi.

Olen juuri aloittanut koteloitumiseni, fyffen liimaamisen ympäri kehoa, odottaen pilke silmäkulmassa milloin Mr. Darcy 10.000 punnan vuosituloilla lähestyy minua hampaat ojossa valmiina akrosomaaliseen reaktioon. Olen työelämässä.

Työelämässä vauvoista ja vaareista tulee frendejä, näennäisesti 8-16 välillä he syövät tyytyväisesti ruohoa samalta laitumelta, puivat päivän painolastin ja keskustelevat miehen ejakulaatiofrekvenssistä. Samassa ruokapöydässä dosentti ja ylioppilas kohtaavat toisensa ihmisinä, kun taas opiskelijajärjestön puolella yläkurssilaiset huokaavat olevansa liian vanhoja fuksibileisiin. "Nehän kaikki näyttää ihan yläastelaisilta."