Juuh eli tänään se on se päivä. Kakku on uunissa, toivottavasti tein sen oikein ja saan jotain siitä väsättyä. Pikkupetteri on nyt päikkäreillä, se raasu on kuumeessa ja on nukkunu eilen ja yöllä aika huonosti (eli myös minä...). Hirveen taistelun kans rupes nyt päikkäreille mut onneks se vihdoin ja viimein nukahti. Oli tosi väsyny reppana mut ei olis halunnu nukkuu eikä mikään ollu kivaa ja piti vaan itkee ja kitistä. Illalla oli ihan sama homma ja yöllä kun se heräs. Tai oikeestaan mä herätin sen ja laitoin supon sille kun se nukku tosi levottomasti ja oli aivan tulikuuma. Säälittää ku toisella on niin huono olla eikä voi oikein mitään tehä et raasun olo parantuis.
Pitäis alkaa paketoimaan Jukan lahja ja kirjottaa kortti, ettei unohdu. Niin voin sit antaa ne sille kun se tulee töistä. Saa nähdä tuleeko edes ketään käymään, kun ei me olla ketään kutsuttu. Mut kakku pitää tehdä varulta jos joku tuleekin niin on edes jotain tarjottavaa.
Mulla on menneiden aikojen kaipaus. Ei sillä, ettenkö olis tyytyväinen elämääni nyt, mut sellanen haikuolo. Et jos vois vaikka yhen päivän elää sitä huoletonta elämää ja kruisailla hilpalla vaan tuolla ja pitää tyttöjen kans hauskaa. Tai Marin ja Maritan kans hölmöillä Otanmäessä ja mitä kaikkee kivaa siellä tehtiinkään. Ja ne iki-ihanat eräjormailut Niinatskiin ja Tellukan kans!!! Voeh. Ikävä Maria, Niinaa, Teaa, Riikkaa, Maritaa ja Miipulia. Ikävä niitä älyvapaita, sairaan hauskoja hetkiä. Ootte ihqui kaikki <3