Katoin äsken unelmien sielunmessun ja se oli helevetin mahtava leffa! Mua kyl vähä itketti siinä lopus (joo joo, oon nössö). Mä en enää ikinä koska mihinkää pahaan pitkällä tikullakaan, mä en halua et musta tulee joku lortto tai sit et mun käsi leikataan irti tai sit et mä alkaisin pelätä mun jääkaappia (se olis kyl jo noloa). Sitä paitsi mä en halua vankilaan. Kaikki aina väittää että telkkari tekee nuorista väkivaltaisia ja pahoja. Mulle kävi toisin: TV PELASTI MINUT HUUMEILTA.
No niin, nyt riittää lässytys, mua huvittais nukkua mut ei väsytä, ja mä en kuitenkaa jaksa aamulla herätä. Mut mut. Heijdåå kaikki ääsjokelaaset!
