Mä tulin parturista. Ja mä oon ihan hukas. Mulla on kamala nälkä, ja mun olo on kipeä. Jos oon uutena vuotena kipee, tapan kaikki. Tai sit itteni. Tai helpoin vaihtoehto: vedän buranaa niin paljo ettei tarvi viina ollenkaa ku burana 200:set pistää pään niin vitun sekasi. Heha.
Mä oon yöllä nähny kummallisia unia. Ja mä oon heränny kerran siihen, ku mä oon nauranu. Ehkä mutsi oli oikees, psykiatri olis ihan kiva. Kuulin sen eilen eräältä toiseltakin taholta, että mä tarvisin sen kivan ja kalliin tolvanan, joka kertoo miks mun elämä ei oo niin hyvää, mitä pitäis. Tai siis mun elämä on parempi mitä pitäis, tai sitte, mulla ei oo elämää ollenkaan.
Mutsi tilas mulle kaljuuntumislääkettä töistä tänään, koska mun hiustollerot on tukkinu lavuaarin. Aamulla mun pakotettiin siis juomaan lasia maitoa (joka vahvistaa hiuksia), kaks c-vitamiinitablettia ja jotain muitakin kivoja lääkkeitä. Ällöttävää, musta tulee kalju. Toisaalta, sais kyl vaihtaa joka päivä peruukin, joka päivä eri hiukset. Olis ihan kiva. Mut toisaalta... Mä mietin vielä.