Sun takiasi kannoin korteni kekoon
sä pystyit herättämään onneni eloon
onneksi en oo ainoo päällä maan
jota ikuisesti suru täällä vainoaa
enkä aio taas kämmeniini hautaa silmiä
otan kaiken vastaan, mä en haluu tinkiä
kortit on jaettu, sä oot kauas paennu
ja olet jossain siellä mihin mä en voi asettuu
sydän paleltuu ja poskel vesi virtaa
jäädyn sisimmässäni ja poistun sitten hiljaa
ku olen lähelläsi sä puhut äänelläsi
joka kertoo enemmän ku sanas äänes läpi
kulissit on purettu ja kaikki on lopussa
mut silti toivon että tän kaiken vois unohtaa