IRC-Galleria

tullessani tänään töihin, työhuoneeni nurkassa hurisi jokin tuntematon tietokone. ajattelin, "onpa ärsyttävä ääni" ja "mutta ei sitä uskalla sulkeakaan, kun ei tiedä mitä se tekee. ehkä jotain tärkeääkin". tyydyin kohtalooni, onhan se kuitenkin aivan mukiinmenevä.

päivä jatkui. soitin radion ylex-kanavaa, kuten minulla on töissä yleensä tapana. kekkasin, "hahaa! jos laitain radion tavallista kovemmalle niin hurina ei kuulu niin ärsyttävästi". olin tyytyväinen ratkaisuuni. mieluumminhan sitä musiikkia kuuntelee kuin mölyä.

sitten kuitenkin kävi niin että radiosta kajahti lauri tähkä ja elonkerjuu, vai mikä se nyt onkaan. "ei vittu, tätä roskaa en kestä" oli ensiaatokseni. hetken kärsittyäni totesin, "ei se hurina niin ärsyttävä olekaan". laskin äänenvoimakkuuden takaisin normaalille tasolle.

seuraava kappale löi minut kuitenkin ällikällä. h to the izzo kajahti skobeista. en voinut muuta kuin nostaa äänenvoimakkuuden takaisin hurinan voittavalle tasolle. "ihanaa, hova, ihanaa". eihän sitä riemua kuitenkaan kovin kauan jatkunut, kiitos vain avril lavigne.

nyt en tiedä mitä minun tulisi ajatella.