olit yks niist tärkeimmist, jonka puolest valmis taistelee
valmis muuttuu, ja tehdä kaikkensa sen eteen
mut niin se vaa menee, tai ainaki tällä kertaa
et vaik kuin yritin, sydän ei lakannu vuotamast verta
se oli täynnä viiltoi, täynnä kipeit arpii
satutettu liikaa, toivoin ettei niin kävis taaski
edessä mustaa, tunsin vaan tuskaa
joka päivä toivoin, et välittäsit musta
mut ne on enää toiveunii, en saa mitä haluan
ja vaik ajattelenki sua viel, ni kyl mä tajuan
se on ku kylmää savua, levii naamalle
ku mul on ikävä ja se tuntuu pahalle
karu totuus, jonka viel joskus käsitän
vaikka siitä tuskin koskaan luovun, että mä välitän
se on väli tää ny liian pitkä kuljettavaks
sä seisot mun vierellä enää unessa vaa.
sä olit erityinen nyt ihan ku kukavaa.
Elämä on vaikeet ku poikaa ihastuu, ja vaikeemmaks se menee ku siihe rakastuu.
Mul on taipumus menettää kaikki mitä rakastan,
kaikki mitä haluan ja kaikki mitä arvostan.
Menetin sut enkä tiedä miten jaskan,
sydän vuotaa verta oon henkisesti lopussa.
''Mitä yhest pojast'', ne sanoo muttei tiedä,
etten aluu muutaku olla sun vierellä.
Pyydän anteeks tuhat kertaa,
mut et mitää vastaa.
Kai tajuut etten haluu ilman sua jatkaa?
Tiedän kuka sinä oot mut onko sulla hajua,
siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
avasit mun silmät enkä usko enää satuja.
Luulet olevas parempi muita, mut oot surkeempi muista.
Hei rakas eihän muistella pahalla,
en mäkää vihaa sua kuhan pysyt tarpeeksi kaukana.
Kaksi sanaa OLI vaan ''minä'' ja ''sinä'',
ne LOISTIVAT taivaan kirkkaimpina tähtinä.