Miksi elämä on aina yhtä sekasotkua?
Miksei vain kaikki asiat voisi kerrankin selkiintyä?
Miksei voisi olla helppoa vaan olla?
Niin.
Joskus vain tekee mieli lähteä pois.
Jättää kaikki vanha taakse ja aloittaa ihan uusi elämä.
Poissa silmistä, poissa mieleistä. Niinhän ne sanoo.
Ehkä poissa silmistä, mutta ei koskaan mielestä.
Kyllä se aina jää sinne.
Ehkä syvälle, hieman unohduksiin,
mutta pienikin asia saattaa tuoda sen taas päällimmäiseksi mieleen.
Miksi?
Miksei kaikki voi olla niinkuin ennen?
Kun kaikki oli hyvin?
Kun ei tarvinnut miettiä minkä näköisenä lähtee ulos?
Silloin joskus ei tarvinnut miettiä, mitä toiset ajatteli. Sai vain olla.
Asiat ovat hankaloituneet.
Tekisi vain mieli jäädä kotiin.
Peiton alle.
Ja unohtaa muu maailma.
Näitä minä mietin. Melkein joka päivä. Joskus on hyviä päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan taas kunnossa, kiitos ystävien. Mutta sitten on taas niitä päiviä, jolloin tuntuu, että kaikki ovat unohtaneet. Viikonloppuja jolloin kukaan ei soita tai edes lähetä viestiä. Silloin tuntuu, kuin minua ei olisi edes olemassa. Ehkä olisikin parempi niin.
Mutta menen nyt. Kirjoitan taas joskus.