Halusin vain kerrankin olla onnellinen.
Mutta eihän se koskaan onnistu, ainakaan minun kohdallani.
Kiitos ihanista hetkistä, ne pysyy aina mielessä.
Kerrankin tahdoin pitää kiinni, mutta ei onnistu, ei koskaan.
Koitan pärjätä, ainahan minä.
Nyt se on vain vaikeaa, liian vaikeaa.
Ei pysty nukkumaan, ei jaksaisi mennä mihinkään.
Ja kuitenkin pitäisi yrittää hymyillä.
Pyörryttää ja heikottaa, mutta ehkä se menee ohi - joskus.
Sattuu kovempaan kuin koskaan.
Miksi?
En halunnut tähän elämään ja haluan pois.
Nyt heti kiitos.