ehkä sä jonakin päivänä ymmärrät, mitä kaikkee hyvää oon sulle halunnut vain, mitä kaikkee oon tehnyt etees tän kaiken ajan, mitä kaikkee sä merkkaat mulle, sen vain haluun et tuut ymmärtämään! tää riitely saa mut rikkipoikki, en enää hetkeekää jaksa
oot ollu mulle kaikki kaikes, en oo halunnu unohtaa hyvii hetkii, enkä tuu unohtaa
haluun vaan palata takas muistelemaan hyvää aikaa, ja unohtaa tän kaiken mitä tähän keskelle on kertinyt, se tekee hullustakin hullun. anna ittelles aikaa, anna mulle aikaa, me selvitään tästä, tiiät sen itsekkin, ko kaivat sen sydämmest sisältäs esiin. en haluu antaa perikseks, vaiks virheitki riittää hetkeen jokaiseen, mut sun pitää luottaa ittees, muhun, et me ollaan muuttuttu ja tajuttu mis on virheet, mä tunnen sut paremmin ko itsekkään tiiän, tiiän mihin sä pystyt, kuinka ylpee saan olla susta aina, vaikka joskus tuntuu että hajoisit palasiks kaikesta, et näytä sitä, mut mä nään sen sun sisältäs, oot rikkipoikki. sun pitää koota ittes, ja uskoo et tä ei oo tässä, vaan tä jatkuu, ja jatkuu. ja mä haluan että sä tiedätt, kuka olet, ja mitä teet täällä, sen pyydän. oo onnellinen, mut lupaa mulle ne mitä lupasit kaiken alussakin, pystyn silloin jatkaa elämääni. ei tätä vaan voi heittää menemään, se jää paikalleen, joskus on parempikin niin. mut päästän sut nyt menee!