IRC-Galleria

Miksei kukaan edes yritä ikinä mua ymmärtää
Kaikki lähtee pois eikä mun vierelle jää
Mitä mä oon tehny ansaitakseni tän
saanut sydämeeni ikuisiksi ajoiks rei'än
jonka läpi tuuli virtaa kylmää ilmaa jäistä viimaa
ei auta edes lasoli tai viiva saati viina
Tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
Sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein
Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Joka päivä pelottaa aina enemmän kun eilinen
huomisenkin osaan nähdä paremmin ku eilisen
peilikuvasta mä omii kasvoja en nää
näkyy vaan synkkä menneisyys myös pelkkä usva häämöttää
Tulevaisuus pelottaa vaikkei kyllä saisi pelkää
Sillä se ei auta mitään jos vaan kääntää selkää
Pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
Ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
Elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy