IRC-Galleria

Tein tosi filosofisia havaintoja tänään iltapäivän linja-autossa, luettuani Soundista 51Koodia- haastattelun.

- mä jumitun (liiaksi) helppoihin ja kevyisiin kirjoihin, koska mun ajatukset kulkee niin syvissä vesissä, että tarviin välillä iloistakin ajateltavaa.
- sama pätee musiikkiin, pitää olla välillä ilostakin. Toisaalta sitten se kaikkein ahistunein musa sopii, kun pitää purkaa ahdistusta...
- mulla ei oo mitään "hyvänpäiväntuttuja", koska mua ei kiinnosta sellaset tuttavuudet. Mitä tekee ihmisillä, joiden kanssa voi puhua säästä, mutta ei esim. just jostain hämähäkkien jalkojen lukumäärästä? Kun hyvien ystävien kanssa voi puhua sekä syvällistä että kevyttä.
- mä saan olla "epäsosiaalinen", koska se vaan kuuluu mun luonteenseen.

Oli niitä mietelmiä muitankin, mutta en nyt muista.