IRC-Galleria

Aivan kamalasti. Päiväunia en ota, koska mulla on vaikeuksia nukahtaa jne....
Kummasti ne mun syvimmät mietteet tulee aina puoliunessa. Tänään aloin miettiä kevyimmillään mm, että tykkäänkö mä oikeasti Antti Tuiskusta, vai onko se söpö ulkonäkö mulle se tärkein juttu (mitä se varmasti joillekin on). Iso osa sen biiseistä onkin semmoista kivaa taustahälymusiikkia mulle, mutta sitten onkin ne tietyt biisit, joita rakastan mielettömästi. Esimerkkinä nyt mun viimepäivien uudestaan löydetty Valovuodet. Jumaliste se on täydellinen popbiisi. Myös Savuna ilmaan on niin intiimi että huh. Tuntuu että sen tyypin musiikki senkun paranee ajan kuluessa, jokainen levy on edeltäjäänsä parempi. Ja tottahan se on, siihen musiikkin mä oon nuoruuteni kasvanut ja elänyt, käynyt läpi kaikki tunteet itsesäälistä rakastumiseen. Keikat ehkä mielettömimpiä juttuja koskaan, siellä vaan tuntee olevansa harvinaisen kotona ja luontevasti.
Nyt kun miettii tälleen jälkikäteen, niin olen tosi onnellinen, että Antti Tuisku tuli mun elämään silloin vuosia sitten. Se oli semmoinen turvallinen ihastuksenkohde, luonnollinen ja aito ihminen. Musiikkikin niin viatonta, koko fanitus oikeeta pikkutyttöturvallista suorastaan. Sinne keikalle kun vanhemmat on olleet kuskaamassa, niin tietävät jo heti, että kyllä se sieltä ehjänä ja hyvillä mielin kotiin palaa. Oma suvaitsevaisuuskin kasvanut, kun on pitänyt tapella poikien kanssa, saako toista haukkua homoksi :D

Tulipas nyt kunnon esitelmä ja puolestapuhuminen x3 Olen väsynyt, kiitos ja kuittaus.