IRC-Galleria

Minusta tuntuisi että tekis kauheesti mieli puhua kaikesta. Nimeltämainitsemattoman henkilön puhelin taitaa olla kiinni, yritin äsken sille soittaa. Muhun iskee ihan käsittämättömiä puheripuleita nykyisin, ja sitten lopun aikaa oon ihan hiljaa o.o'' Nyt tiedän mitä Vuokko tarkoitti tänään ihmissuhdetunnilla sillä, miten outoa olisi, jos yhtäkkiä katoaisi se ihminen, kenelle voi yleensä kaikista jutuista selittää. Siis ihan merkityksettömistä, kuten vaikka miten hieno tähtitaivas näkyy tai kun ylitti itsensä jossain asiassa.
Toisaalta mä kyllä puhun ihan liikaa nykyään mun henkilökohtaisista asioista ihmisille. Joku saattaa pitää mua tietyissä asioissa liiankin avoimena ja kokea sen jotenkin ahdistavaksi. Yritän tietysti pysytellä taas kohtuuden rajoissa...Onhan mulla nekin asiat, joista en puhu kuin ehkä kahdelle ihmiselle.
Huomaan myös millainen "taantuminen" mun ajattelulle on tullut lukioaikana vaikka verrattuna ala-asteeseen. Sillon pidin itseäni keskivertoa fiksumpana, nyt sitten...En oikein tiedä enää, mille tasolle mun ajatusmaailma lukeutuu. Joskus se on kypsää, joskus harvinaisen idioottimaista. Joskus jo hävettää tuoda omia "ajatuksia" esille, kun tiedän niiden olevan lapsellisia...
Aloin muuten tänään lukemaan viimein ikuisuusprojektiani Tuntematonta sotilasta. Hävettävän vähän mä kotimaisesta kirjallisuudesta tiedän, luen vaan samaa kakkaa jatkuvasti.
Vois soittaa mummolle, siltä ei ainakaan saa suunvuoroa.