haluun teijät takas.
lauantaista tulee raskas :/
en haluu päästää irti.
pitäis kai vaan olla niinku ei tuntuis missää.
menetin jo yhden.
miks nyt toisen?
hetki sit viel luulin että kaikki olis hyvin, mut erehdyin.
ajat muuttuu ja aina joku puuttuu.
en jaksa enää miettiä tätä ja olla vaan iha normaali. pää halkee. tää ei tosiaankaan oo niin helppoo miltä näyttää.
en vaan jaksa enää ajatella ja surra.
olispa kaikki menny niin miten toivoin.
waspi :/ -ei siitä sen enempää..