Niin kuin prinsessa etsii prinssiä,
etsin minä jotakuta,
joka rakastaisi, välittäisi.
Niin kuin Tuhkimo lasikengissään mielessään taika,
kävelen minä kuraisia teitä mitaten,
unelmia rakennellen.
Niin kuin kuningas juo kultapikaristaan, kohotan minä viinapullon huulilleni.
Niin kuin tyttö suukottaa sammakkoa,
joka sanoo muuttuvansa prinssiksi,
suutelen minä tuntematonta,
joka lupaa jäädä vierelleni.
Niin kuin Kultakutri peilaillen itseään, pysähdyn minä
näyteikkunan eteen hiukset vettä tippuen, silmillä roikkuen.
Niin kuin noita yrittää syöttää Lumikille myrkkyomenaa,
tarjoaa ohikulkeva minulle "päänsärkypillereitä".
Niin kuin Ruusunen vaipuu uneen,
sammun minä tien viereen.
Niin muuttuu satu todeksi.
Prinsessa ei löydä prinssiä,
Tuhkimon lasikenkä särkyy, taika katoaa.
Sammakko ei muutu prinssiksi,
peili hajoaa sirpaleiksi ja Lumikki syö omenan.
Eikä Ruusunen herää unestaan.