Viis tuntia meni ja kulta tuli takas ehjänä. Mut se oli karmeeta, se oli heränny jotain tunti sitten nukutuksesta ja ulos päästyään vaan lässähti maahan. Vaivoin jaksoi kävellä autoon jokusen metrin ja autosta kotiin. Sitten jätin sen hetkeks kirjastohuoneeseen rappujen alle ja reppana oli kävelly viis rappusta ylöspäin ja nuokku siinä melkein nukahtamaisissaan ja hyvä ettei pudonnu. Kannoin ton 17 kilosen koiran sitten tähän alas ja peittelin. Ja kun lähdin ylhäällä käymään, raukka yritti tulla perässä. Nyt se nukkuu tuos ja vahdin sitä tässä ihan vieressä. Tuntu tosi pahalta, vaik eihän se sillein kärsi tästä ja kuitenkin heräs vaan nukutuksesta. En koskaan halua nähdä Väinöö tollatteena vanhana, en koskaan.