En tiennyt, että sieluun sattuu
kun lasinsirpaleilla kävelee.
Kipu tuntuu koko kehossa,
melkein huudan.
Tyhjä huuto kaikuu ovista, ikkunoista,
tyhjän talon vanki kun olen.
Yksin masentuneena siellä vaellan.
Oma, rakas vankilani.
Vankilaani piiloudun,
tyynyjen alle hautaudun.
Odotellen viimeistä hetkeä,
lasien häviämistä.
Pelkään liikkua.
Pelkään hengittää.
Kaikki samasta paperimassasta muovailtua.