IRC-Galleria

En haluaisi yksin tätä kivistä tietä kulkea
ilman muiden tärkeää tukea.
Yksin rämpiä syvissä vesissä
ja vaattensa kastella, tyhjän takia.
Muista että kyllä sä pärjäät
kunhan asenne on oikea
samoin päämäärä.
Sut on tehty tulesta ja kivestä
eikä mikään sua estä sitä tekemästä.
Nauti siis elämästä.

Ilo pintaan pulppusi,
vesilähteen tavoin läikytteli
Kotkan lailla liihoitteli
ja lopuksi lähenteli

Sateeseen menen ja istun
siellä hetken aikaa mutisen ja harmistun
Ehkä muutun yhtä harmaaksi kuin sumuinen keli
ja se vois olla sun mielipeli

Ne kasvaa,
ne murisee.
Pienet tassut lattialla
sutisee.
Pian edes kämmenelle
mahdu eivät.
Siitäkös mun sydämen
sit lopulta veivät.

Miksi mä vihaan ihmisii
kun vain yks mua puukotti?
Vaikka kaikki takkinsa kääntäis
sielt paljastuis vain jäätä.

Ei se ketään kiinnosta
jos yhä uudelleen käy näin.
Onnettomana näit katuja kuljin
kunnes eksyin ja itteni hengiltä valvoin.

Mul on kaikki hyvin,
voin nauraa sulle päin naamaa.
Kaikille sitä elämänriemua kailottaa,
ja onnellisesti nauraa.

Kuulin kuinka tuuli ulkona ulvoo
apua huutaa yksinäisyyteen.
Kylmät kädet mun niskassa
kuin joku tarkkailisi mun unta.

Kylmät kädet niskaas sun
osuu kun oikein tarraudun
Hymyn koetan vääntää naamalle
ja sen saman ilon tuoda sun huulille

Valheiden paikka on viemärissä, eikä lauseissa.

Mitä mietit kun meet nukkumaan
selailet nettii ja mietit niit hetkii
jolloin rannal istuttiin
ja yhdessä naurettiin niin
kunnes syksy tuli ja sanoin sulle näkemiin

miksi oi miksi
niitä kauniita sanoja mulle suolsit
paperille niit rustasit ja sydämen lopus murskasit
Ois pitäny arvata et kuitenkin käy näin
useasti mut feidasit ja aina lopussa yksin jonnekin jäin