IRC-Galleria

Kun olin hieman nuorempi,
olin kenties hieman onnellisempi.
Tietämätön maailman menoista
ja ihmisten mielien surullisuudesta.

Yksin kun metsässä kävelin,
sattumalta sun nimeen mielessäin törmäsin.

Yksin astelin tiellä pimeässä,
omia asioita miettimässä.
Hetken rauhasta nauttien
ja kylmyydestä kärsien.

Vaikka kuinka kysyinkin,
rauhassa sua odotin.
Alla pienen sillan,
sateensuojassa palelin.

Pienellä uralla,
leikkien hopealangalla.
Kissa lankakerällään,
onnistuu sotkemaan.

Tänään minä olen runo. Kirjaa
hieman vaikeaselkoisempi. Tulkinnanvaraisempi.
Yläasteen ollessa kaukana muistoissa,
vihdoinkin rauha. Koira nukkuu jaloissa.

Mieleni maassa kuin kuollut lehti.
Vastasatanut lumi.
En kestä tätä talvea yhtään enempää,
vaikka talvea ollut ilmassa jo pari päivää.

Kerro mulle itämerestä,
Kerro, mitä sinä näet.
Kerro sen elämästä.
Kerro kallioiden alla asuvasta kauneudesta.

Tiedän miltä tuntuu, kun aallokko vie sinua.
Ilman pienintäkään päämäärää kohti rantaa.
Apua, apua. Olen henkihieverissä.
Jalkani on liimattu paikoilleen, yksi kerrallaan.
Ilma niitä en pääse liikkumaan. Olen ajopuu.
Virta määrää elämäni kulun, hukkumiseni.
Pompi, pompi pieni ötökkärukka, älä
anna aallon sua hukutella.

[vesikirppu]

Romaani, pieni kirja surullinen
monikielisten sanojen hautuumaa.
Muistilappu.
Kysymysten kevät ei tuo helpotusta -
vaikeuttaa vain sanailua.