IRC-Galleria

Hyisessä lumessa,
kylmässä tuulessa.
Istun kuin tatti sateessa,
kevättä jo rukoilemassa.

Kuin koira hautaa kaluttuja luitaan,
niin me hävitämme muistoja.
Yhtä välinpitämättömästi ja
unohdamme niiden olemassaolon.

Kaikki ihmiset tanssivat,
lattialla ahtaalla.
Toisiansa tarkkailevat
ja keskenänsä juttelevat.
Musiikin virratessa suonissa
ja tahdin pulputessa veressä.
Nuotit hyppivät ilmaan
ja jättävät kaikkien korvat soimaan.
Korvamadot vaivaavat vielä päiviä,
noita ihmisiä poloisia.

Nyt on maiden läpi matkattu,
Kroatian mannerta tallattu.
Vesisateista nautittu ja
auringossa kylvetty.
Ihania tarinoita turistu
ja muistoja luotu <3

Älä koskaan luota keijuihin,
heidän sanoihin.
Koska omalla tyylillään,
vääntävät käskysi heille sopivaan muotoon.
Jos sanot "tarvitsen sinua",
et pääse heidän taioista.
Sinut hiljalleen saavat haltuunsa
ja ikuiseen tanssiin tanssittavat.
Vauhdin hurmasta et huomaakaan,
kuinka aika kuluikaan
ja jo hautajaisia juhlitaan.

Miksi minä jotain joisin,
kun elän tunteista?
Juovun jo kavereista
ja naurun äänestä.
Mihin tarvitsenkaan niitä,
jotka tunteen menee pilaamaan
ja mieleni pahoittamaan?

En mihinkään on oikea vastaus.

Kerran siivit kasvatin,
lensin taivaan aaltoihin.
Sieltä seurasin katsellani kulkijaa,
oman tiensä menijää.
Askeleet tarkasti laskin,
ja niistä jokaisesta ohjeistin.
Ei tullut turhia askeleita,
eikä turhia harhareittejä.

Veritaialla mut maahan sidottiin,
mullaksi ruusun juuriin taiottiin.
Sanoja, riimejä ilmaan virtasi,
kyynelkanavien virratessa tovin.

Taika levottomaksi minut muutti,
pelotella aloin kun ruusu kuivaksi kuihtu.
En sielulles rauhaa antanut,
kun rakkaaltas kaappasin vallan.

Keho hänen nyt minulle kuuluu,
ja vieressä hämilläs mietit.
Miksi näin minulle kävi,
kun koetin vain hänet parantaa?

Huusin ilmaan kirosanoja,
pettyneitä lupauksia ja
tuhottuja toiveita.
Miksi onkaan niin hankalaa,
täällä maanpäällä tallustaa?