IRC-Galleria

Pakotettu polvilleen,
murtumispisteeseen asti viety.
Minä kyllä jaloilleni,
vielä kerran pääsen.
Ja kaikille näytän,
kuinka vahva oon.
Ette ole vielä nähneet mitään.

Kun yksin metsään katselen,
näen sen, mitä usko en.
Pienten keijujen siipien kimalluksen,
ja pienen äänen, niiden havinan.
Tuulen puhaltaessa lehdet
tanssiin, hurjaan mukaan.
Kunnes aamu koittaa
ja kaikki katoaa.

Kun tekstarin minä luin,
sydämeni oikein kiivastui.
Nyt niitä pääsykokeita,
toisella tavalla stressaamaan,
ja parhaansa näyttämään.
Ja siitä unelmoimaan.

Hyisessä lumessa,
kylmässä tuulessa.
Istun kuin tatti sateessa,
kevättä jo rukoilemassa.

Kuin koira hautaa kaluttuja luitaan,
niin me hävitämme muistoja.
Yhtä välinpitämättömästi ja
unohdamme niiden olemassaolon.

Kaikki ihmiset tanssivat,
lattialla ahtaalla.
Toisiansa tarkkailevat
ja keskenänsä juttelevat.
Musiikin virratessa suonissa
ja tahdin pulputessa veressä.
Nuotit hyppivät ilmaan
ja jättävät kaikkien korvat soimaan.
Korvamadot vaivaavat vielä päiviä,
noita ihmisiä poloisia.

Nyt on maiden läpi matkattu,
Kroatian mannerta tallattu.
Vesisateista nautittu ja
auringossa kylvetty.
Ihania tarinoita turistu
ja muistoja luotu <3

Älä koskaan luota keijuihin,
heidän sanoihin.
Koska omalla tyylillään,
vääntävät käskysi heille sopivaan muotoon.
Jos sanot "tarvitsen sinua",
et pääse heidän taioista.
Sinut hiljalleen saavat haltuunsa
ja ikuiseen tanssiin tanssittavat.
Vauhdin hurmasta et huomaakaan,
kuinka aika kuluikaan
ja jo hautajaisia juhlitaan.

Miksi minä jotain joisin,
kun elän tunteista?
Juovun jo kavereista
ja naurun äänestä.
Mihin tarvitsenkaan niitä,
jotka tunteen menee pilaamaan
ja mieleni pahoittamaan?

En mihinkään on oikea vastaus.