IRC-Galleria

Mä ikkunalaudalla kärsittömästi istun,
tuijotan maailman reunaa.
Autiolla parkkipaikalla,
kukaan ei kävele.
Näköpiirissä ei ole ketään,
joka minua voisi kaivata.

Älä vaivu uneen
ajatusten mereen.
Pelkään ettet tule enää takasin
vaan jäät karuselliin pyörimään.

Voitais saapua tänne samaan aikaan
koska meillä ei ole muutakaan.
Mutta pelkäät hypätä alas
kovasta vauhdista.
Et pysty se rohkea olemaan
etkä tottelemaan johtajaa.

Koetetaan jaksaa vielä,
luulot turhiks korjata.
Kun ruusun lehdet kengän alle
murskaantuu.

Aina mun kuva sun mieles,
mut silti jokin sussa on pieles.
Etäisyyttä otat, mutta silti kylmä.

Tää on niitä päiviä,
kun jokainen luuri kiinni lyödään,
sade piiskaa jo sairasta
ja tuuli puhaltaa nurkista.

Ei se myrsky ole lähellä tai kaukana
ja se ei pitänyt kiirettä.
Ihmistä kerrallaan uhriksi valitsee
ja hirsipuuhun viivoja raaputtelee.

Tää on niitä päiviä,
kun nukkumaan haluan jäädä.
En nousta väärällä jalalla
ekaa ideaa toteuttaa.
Koska motivaatio on nolla
ja maailma mustana.

Jää mun viereen,
anna mun nukkua.
Anna mun nauraa,
tuntea oma paikkani.
Elä lupaile liikoja,
ettei kylmä käy
ja paikka sun vierestä vapaudu.

Kun siihen lippua en ostanut oo,
VIP liputkin jo jaettiin.
Ja nyt tiski tyhjänä pölyä kerää.

Anna mun rakastaa,
sun seurasta nauttia.
Anna mun siinä olla,
susta onnellisen tehdä.

Kuiskasit mun korvaani rakas
voitaisko me mitenkään ajassa palata takas
Ennen sua mä voin paljo paremmin
ei mua kuitenkaan kaduta kummin

Ota mua kädestä kiinni
otetaan se tavaks
Päästä mut irti
se on paremmaks

Haluan olla perhonen,
yhtä lipevä kuin vesipisara.
Kadota paikalta kun siltä tuntuu,
kadota savuna ilmaan,
palaa poroksi ja naamioitua,
paeta maailmaa mullan alle.

Silloin kun maailma hiljenee
mun pää sitä pahemmin
sanoja mulle syöttää
tukehduttavaa tahtia
oksennus kurkussa

Mikään ei mua voi muuttaa
sanojen tuloa estää
mutta yrittäminen palkitaan
parempi yrittää kuin olla sitä tekemättä
silloin jää vähemmän kaduttavaa

Me ollaan niitä lapsia,
jotka juoksee ruispellossa
ja nukkuu taivasalla.
Punotaan toistemme hiuksiin
pajujen kukkia ja juodaan kastepisaroita.
Meitä sanotaan oudoiksi,
ihmisten hylätyiksi kaimoiksi.
Mutta heistä emme välitä,
unohdamme muuttujat.
Tässä ja nyt,
toistemme kanssa istumme
ja katsomme sadepilviä.

Mistä oisinkaan tiennyt
tanssiessa mustalla sametilla,
peilien katveessa,
maailman toisella puolella
että sä se oikea olet.
Miltä tuntuisi nukahtaa
sinun viereesi ja miltä
elämä oikein maistuu
kun rakastuu.