Kun se poika tuli kuvioihin,
sä unohdit ehkä tärkeimmän.
Ystävän, jota ilman sä et tuu pärjään täälä.
Tääl on liikaa suruu ja murheita,
ystävät kuuntelee ja on tukena.
Mut hei, mä rakastan teit'.
Ootte mun elämä, ilman teit' en olis mitää.
En koskaa halunnu et musta tulis samanlaine ku sust,
joskus se oli lähellä, mut ystävät laitto mut takas jaloille.
En kerenny niin alas vajoo ku sä.
En tajuu kuinka niin pääs käymää,
mut oon onnellinen et ystävät piti mut pystys.
Oon oma itteni ja tuun aina olemaan.
En yritä esittää mitään mitä en oo.
Ei kukaan pysty sellaseen kauaa.
Oon edelleen oma itteni ja iha vitun ylpee siitä. <3