sillo ku siel kahvilas käsiä yhes pidettii
ja porukas mukana oltii,
tunsin että elämä oli elämisen arvosta.
nyt oon jääny keinuu sinne kahvilaa ja niihin muistoihi,
ku viel koskit muhun.
oot elämääs jo jatkanu, mut yksin tänne jättäny.
mä viel joskus täält nousen ja maailmalle näytän.
joskus.