Surullista, mutta totta. Aika ei enään kulje, se jämähtää vain paikoilleen. Viisarit kiertävät kehää, mutta aika ei kulje mihinkään. Minulla ei ole mitään, vain yksinäisyys ja tyhjyys. Yksinäisyys kulkee käsi kädessä kanssani etsimään aikaa ajattomasta tyhjyydestäni. Tyhjyyttä on joka puolella, se seuraa minua joka paikkaan, se kuiskailee korvaani:"Mitä sinä täällä teet, kuole pois..." Kyyneleet tekevät tyhjyyteeni meren, meren joka on suolainen, meren jossa kukaan ei voi elää.
Se on minun yksinäisyyteni meri, jokainen joka sinne menee, kuolee sen märkään suolaiseen suudelmaan.
Anteeksi, minä vain yritin elää tässä pienessä yksiössäni, yksinäisyyden ja tyhjyyden kanssa.
Ne olivat ainoat ystäväni tässä maailmassa, joka jäi minulta kesken.
Aikani pysäytettiin ja aina kun viisari laukesi eteenpäin, kuin terävä nuoli joka tahtoi lävistää minut hengiltä, se siirrettiin takaisin omalle paikalleen, siihen mistä se oli hypähtänyt eteenpäin.
Anteeksi etten osannut elää oikein teidän kanssanne.
Anteeksi että yksinäisyys saartoi minut ja tyhjyys peitteli minut suloiseen uneen. Uneen, jossa minä en enään elänyt teidän kanssanne, vaan elin niiden kanssa jotka minusta välittivät, eli yksinäisyyden ja tyhjyyden ajattomassa unessa..
©Mirjam, Ssupermiees_