Niin hassunkurisen touhun
nään:
suu tuoss´ on
sepposenseljällään,
suu pieni ja hampaaton.
Se naurua on!
Suu pieni, sua mikä
naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin
silmät saa?
Näin kyselen turhaan
lapseltain.
Se nauraa vain.
Se on lämmintä maitoa
pullollaan.
Sill´ on äidin suukkonen
otsallaan.
Se on kurkkua myöten
kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja
paljon saat.
Sinä siunaat kättemme
toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän
kantaa:
sinä annat meidän antaa.
(Aaro Hellaskoski)