IRC-Galleria

"Tuijotti ovea pieni
kissa, oli aivan
hädissään.
Minä se täällä, avatkaa
ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin
jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu
pelottavasti, on jo
kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun
mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion
kupeelta, sirkat soitteli
viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan,
lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella
selällään ja onnen
maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara
poskellaan ja silmät
suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel
on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti
hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.
Nyt kissojen taivaassa
hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa
armahtajan, mikä parempi
olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen
polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä
Sinä puhtain sydämin"

Kopioitu Sara-- :n sivulta, alkuperäistä lähdettä en tiedä.
viesti on liikuttava... voisinpa pelastaa jokaisen kadotetun sielun