IRC-Galleria

Meidän tarina päättyi
Me piirrettiin piste
Hyvät välitkin säästyi
En tajuu miksi.

Päivä päivältä sattuu
Silti aina vähän enemmän
Entä mitä tästä eteenpäin
Koska mä en todellakaan tiedä

Odotit mua linja-autoasemalla
Ja Stockan kellon alla
Kuitenkaan maailmalla
Ei ollut meille tilaa

Niin paljon sanoja mahtui viimeiseen katseesees
Mä kaipaan ihan liikaa sun luokses
Mut en voi tulla, ja siksi mä juoksen

kertosäe:
Koskaan ei oo satanu näin paljoa
Eikä mulla ole enää varjoa
Ei elämä sua parempaa voi tarjoa
Pilvet kasaantuu

Vuoro avaa suuni
Puhuu asiat puhtaaksi
Saada tietää minkä takii luotani sä läksit
Ne sanat, ne muistot, ne ajat on menneitä
Ei hengata samois piireissä, silti frendejä
Vaik ennen oltiin jotain aivan suuremmoista
Kasteli lemmenkukkaa, saatii kukoistaa
Se kukki siihen asti kunnes meillä meni poikki
Huonot olosuhteet meidät vain tavoitti
Ulkosesti kuori kova, sisält sydän palasina
Yksinäisyyden merkit seuras sivust vakavina, damn!
Tää syö aikalailla miestä
Ja tämä mies hukassa onnen tieltä
Tieni olit sinä, olit aurinkoni
Olit suurin vaikuttaja voimiini
Joita mulla ei ole enää ollenkaan
Vaan ja ainoastaan muistoja

kertosäe

Yöllä kun herään kaikki on hyvin
Sekunnin tai kaksi...
Sit muistan ettei meit enää oo
Se on parempi, paljon parempi näin
Eikä kuitenkaan oo
Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks
Se voi olla, joo
Mut se ei sitä poista et mul ei oo koskaan sattunu näin paljoa
Ironisinta on
Etten pysty suhun enää katsoo
Sä muistutat kaikesta liikaa
Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa
Antaisin mitä vaan,
Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan
Se sattuu eniten
Ettei me sovita toistemme maailmaan

kertosäe

Sun kuvas huuhtoutuu rantaan