Tänään, varmastikin ensimmäistä kertaa aikoihin söin koulun ruokalssa HYVÄÄ ruokaa. Ei se maistunut siltä mitä nimi lupasi, mutta se oli hyvää. söin kaiken enkä heittänyt mitään pois. joskus olen heittänyt.
Heräsin aamulla liian myöhään uimaan ja jäin sänkyyn peiton alle, mutten saanut enää unta. keitin teetä ja etsin jumppakenkiäni. yritin avata makuuhuoneen ovea niin, ettei juha heräisi, mutta se heräsi kuitenkin ja sen lämpimät jalat olivat peiton ulkopuolella. Yritin kutittaa juhan jalkoja, mutta se rimpuili irti. löysin jumppakengät kenkätelineestä: Juha siis oli siivonnut. minä en ole niin järjestelmällinen.
tänään tajusin konkreettisesti ekaa kertaa, että olen yliopisto opiskelija kun olin ruokalassa. Ei se tunnu siltä, kun meillä ei ole sellaista kampusta kuin amerikkalaisissa elokuvissa eikä sellaisia vallankumouksellisia opettajia eikä yliopiston kuuminta poikaa eikä "ruokalan mean-girls ejä" eikä me kiiruhdeta luentolehtiset käsissä pitkin käytäviä kiirellä ja heitetä näsäviisasta läppää nopeasti puhuen. eikä meillä muuten ole edes sellaista kevät lomaa, että lähdettäisiin kaikki suomen kaliforniaan ja biletettäis villisti.