IRC-Galleria

Tästä se alkaa.
Miksi poltat? Vaikeeta vastata tuohon kysymykseen. Olisiko siksi, että kaikki muutkin tekevät niin? Tai miksi en polttaisi? Minulta on monta kertaa kysytty, miksi poltat, mitä hyötyä siitä on, kerro hyvät puolet. Olen aina mennyt sanattomaksi tai vastannut, että miksi en polttaisi, se rentouttaa ja kun menee hermot voi vetäistä hermosauhut. Kun mietin itse vastauksiani tuohon kysymykseen, ne kuulostavat mitä tyhmimmiltä. En ole löytänyt vastausta ja tuskin löydänkään. Siihen ei ole muuta vastausta kuin se, että ensimmäisestä tupakasta minkä sytytin alkoi riippuvuus. Oli pakko totutella tupakan pahaan makuun, oli pakko saada itsensä riippuvaiseksi siitä. Helpointa kautta voisin vain sanoa, että lukekaa Allen Carrin kirja Stumppaa tähän. Aloitin sen lukemisen tänään nuoriso-ohjaajan ehdotuksesta, joka minulle kirjan lainasikin, ja olen nyt jo onnellinen, sillä tiedän, että lopetan tupakoinnin kirjan luettuani, vaikka en voi kuitenkaan olla varma.
Minulle vaikeinta on lopettaa tupakointi siksi, että suurin osa ystävistänikin polttavat ja aina välituntisin kaikki katoavat tupakkapaikalle. Mitä minä sitten teen, kun olen lopettanu, joka välitunti kun muut menevät tupakalle? Voin mennä nauramaan heille ja ajatella kuinka säälittäviä ja raukkamaisia he oikeasti ovat, kun tupakoivat. Toisaalta sana raukkamainen ei ole hyvä, sillä eivät he voi sille mitään, sillä he eivät edes halua voivan sille mitään. Itse olen aina sanonut, että lopetan tupakoinnin heti kun keksin jotain uutta sen tilalle. Tämäkin ihan turhaa. Mitä minä silloin tein, kun en polttanut? Silloin olin sitä mieltä, että en koskaan, en KOSKAAN koske tupakkaan, en IKINÄ ala polttamaan. Tietenkin aloin, muutkin polttivat ja se oli niin siistiä, se oli cool. Mutta tupakointi on noloa. Kesäisin uimarannalla tuntuu ahdistavalta polttaa keskellä rantaa. Hävettää. Uimaranta on täynnä lapsiperheitä ja aikuisia, aikuisia jotka miettivät, mitä noiden nuorten vanhemmatkin ajattelevat tai että ajattelisivat muitakin. Mutta tupakasta riippuvaisia olevat ihmiset eivät edes ajattele enään muuta kuin tupakkaa ja itseään. Jos sinulla on yhtään itsetuntoa ja omaa tahtoa jäljellä niin mieti miltä näytät muiden silmissä tupakka kädessä.
Itse olen osallistunut tapahtumiin joissa ei ole saanut käydä tupakalla tai siihen ei ole edes ollut mahdollisuutta. Se on tuskaista, mutta ei olisi jos et polttaisi. Kirjoitukseni on varmasti hyvin sekavaa, mutta koitan saada vain asiani ulos tekstinä, sillä jos tämän kertoisin sinulle kasvotusten, en varmasti saisi sanomaani ulos oikealla tavalla.
Sitten on ihmissuhde asiat + tupakointi. Moni suhde olisi varmasti jäänyt syntymättä ilman tupakkaa. Minulla on itsellänikin siitä kokemusta. Toinen pyysi käymään tupakalla ja siitä se lähti. Onnellinen suhde joka loppujen lopuksi myös päättyikin, mutta kuitenkin! Asian kääntöpuoli taas on siinä, että jos poltat ja rakastut/ihastut ihmiseen, joka ei näin tee niin luuletko, että hän haluaa sinut? Onko oikeasti kiva suudella ihmistä kenen hengitys haisee, pinttynyt tupakan haju suussa ja sormissa? Tiedät millaista se on sitten kun et itse polta ja toinen haisee. Pelkkä ajatuskin puistattaa. Sama asia kun suuhun olisi tumpattuna 1000 tupakkaa ja sinä tunkisit kielesi sinne. Ällöttävää eikä lainkaan kiihottavaa, ihanaa tai muutenkaan mukavaa. Jokaisen ruuan,kahvin,seksin tai oppitunnin (tai työpaikan tauon alkaessa) on pakko saada tupakkaa. Aina! Ja sana "ruokarööki", kun olet syönyt menet tupakalle. Tiesitkö, että ruokakin alkaa maistua paremmalta kun lopetat tupakoinnin, tai kun et polta ollenkaan? Tupakka heikentää makuaistia, mutta eikö olisikin ihanaa nauttia ruuasta kun maistaa sen? Osa tupakoitsijoista monen tupakoidun vuoden jälkeen alkaa lisäämään ruokaan runsaasti mausteita, juuri sen takia ettei enään maista oikein. Hampaat kellertyvät pitkän tupakoinnin lomassa, eivätkä ne valkene pelkästään harjaamalla hampaita.
Voin sanoa, että tiedän kaiken ( tai ainakin suurimman osan) tupakoinnin haittavaikutuksista, kuinka se voi aiheuttaa syöpää ja niin edespäin plaplapla! Ei tupakoitsijaa kiinnosta! Hän polttaa silti. Mutta miksi? Miksi ei vain voisi lopettaa? Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Minua itseäni oikein pelottaa ajatella, että mitä teen sitten kun en voi polttaa, kun ei enään edes tee mieli tupakkaa? Se on varmasti mitä vapautunein tunne. Voin kuvitella, että on vaikeaa kuunnella vakavasti ihmistä, joka ei vielä ole edes lopettanut tupakointia, mutta muistelen vain sitä aikaa kun en ollut koskaan edes maistanut tupakkaa, kuinka ihanaa se oli, terve nuori tyttö, keuhkot kunnossa, ei riippuvuutta.

Tulkaa kysymää vaik kuukauden päästä haluunko tupakan, EN VARMASTI OTA! tai sit otan katkon sen ja heitän menee tai jotain muuta vastaavaa:D vitun idiootit ketkä poltatte! :D oon ihan kikseissäää