ku me kasvetaa, kaikki väkisinki muuttuu/
kato aikuisilt lapsenmielisyys puuttuu/
jote käytetää tää aika, lapseks ei voi juuttuu/
älä ota tätä pahalla, et saa nyt suuttuu/
tahdon viettää laatuaikaa sun kanssa kahdestaan/
mut kaverit on yhtä tärkeitä ku tää koko mesta/
niiden kans haluun viettää aikaa/
et pysty mua vetää pois, etkä osaiskaa/
et keinoo voi löytää, se olis taikaa/
ei tehdä tästä hankalaa, lainkaan/
turva, tuttu ja turvallinen/
kotiseutu on mun sydämmelle läheinen/
en taho sitä pois lähettää/
se mut sisältä elättää/
sydämeni saa se tykyttämään/
mieleni jälleen hengittämään/
kun takas pääsen kotinurkille/
pitkän tauon jälkee, kotikulmille/
hengitän syvään tätä ihanaa ilmaa/
katson ympärille kun lapset juoksee kilpaa/
ja pitää hauskaa, ne on niin kauniit kun ne nauraa/
lapseksi takaisin, en pääse, eikä pääse kukaa muukaan/
muistot vyöryy takasin mun mielee/
kun kerran talvella rautakaiteeseen työnsin mun kielee/
näitä hauskoja kommelluksia,/
löytyy mun mielestä tosi monia/
kohta on aika täältä pois lähteä/
maailmalle, seuraan kirkasta tähteä/
se johdattaa mut oikealle tielle varmasti/
silti mä astun paljain jaloin sille arasti/
en mitään takuita kanna/
kun yleensä aina/
vierel on ollu vahvempi tukena/
näis on aina paljon parannettavaa