kerran kun sain niin "hienoa" palautetta päiväkirjoistani niin kyllä musta varmaan koomikko tulee, kun kerron näin hauskoja juttuja täällä. sääliä, sitähän minä varmaan kaipaankin, ehdottomasti. ehkä jopa itseäni naurattaisi nämä kirjoittamani asiat jos en tosissaan näitä kirjoittaisi. mutta ei ole pelkoa siitä että sekoaisin, olen katsokaas seonnut jo. ja se on minulle sama mitä ajattelette minusta, tehkää oloni pahemmaksi jos siltä tuntuu, senhän te osaatte. minua ei naurata tippaakaan, eli mulla on vielä jotain jäljellä, jota en ole saanut tuhottua, nauraminen asioille jotka ovat elämässäni vaikeita.