IRC-Galleria

olen nyt väsynyt, väsynyt kaikkeen. väsynyt tylsyyteen jota koen samalla kun kirjoitan. minulla ei ole nyt mitään, mistä kiinni pitäisin, ei mitään minkä vuoksi eläisin. olen tyhjän päällä, jalkani eivät yletä pohjaan, käteni eivät yletä kurkottamaan taivaaseen. olen tässä keskiakselilla, vähän sellanen fiilis nyt, et kiitti ihan vitusti kaikesta. tunnen raivoa, haluaisin kerrankin päästää sen pahan ulos minusta jotta olisi taas helpompaa, mutta en minä siihen pysty kuitenkaan. toisaalta se riippuu täysin tästä tilasta ja miten haluan ajatella. olenkohan ajatellut nyt muutamaan kuukauteen positiivisesti? EN. olenko yrittänyt jatkaa elämää? EN. olenko halunnut väkisinkin itselleni pahan olon? KYLLÄ. kannattaisiko tehdä parannus? KYLLÄ. mutta en vain jaksa. voisin nukkua muutaman vuoden ja katsoa sitten asioita uudesta näkökulmasta. olen turvautunut itseasissa viinaan, vaikka se ei ole parannus mihinkään, olo tulee vain pahempana takaisin, vaikka se auttaakin sen hetken. tämä on klisee mutta jumalauta, haluaisin taas elää!!! ehkä rakastaakin, ehkä, ehkä ei.

mitä varten te teette johtopäätöksiä mielipiteistäni, kukaan ei tunne miuna, vaikka luulitte. nyt vasta alan sanomaan omia asioita, sillä olen vaiennut monesti, vain sen takia että en erottuisi muista vaan menisin massan mukana, ettei syrjiviä katseita tulisi enempää. miksi olen surullinen? menetin vähän aikaa sitten ystäväni auto-onnettomuudessa. suruaika on parhaillaan käynnissä mutta ajattelen nyt vain serkkuni parasta jonka poikaystävä tämä rakastava poika oli. joten älkää enää koskaan uskoko siihen että tunnette minut, nimittäin ette tule koskaan tuntemaan oikeaa Tarua. välillä on vaikeaa pitää kulissia pystyssä, sillä olen seurassanne aivan toinen ihminen, iloinen, naurava. nyt vasta alkaa löytymään se todellinen luonne, se jota en ole paljastanut kovinkaan monelle ihmiselle-herkkyys. sitten tämä turha riidan pito on raivostuttaa, emmekö voi lopettaa tätä lapsellista leikkiä? silloin olisi kaikilla varmasti parempi mieli. enkä ole tehnyt tekojani tahallani, olin vain niin ajattelematon. guilty.

kerran kun sain niin "hienoa" palautetta päiväkirjoistani niin kyllä musta varmaan koomikko tulee, kun kerron näin hauskoja juttuja täällä. sääliä, sitähän minä varmaan kaipaankin, ehdottomasti. ehkä jopa itseäni naurattaisi nämä kirjoittamani asiat jos en tosissaan näitä kirjoittaisi. mutta ei ole pelkoa siitä että sekoaisin, olen katsokaas seonnut jo. ja se on minulle sama mitä ajattelette minusta, tehkää oloni pahemmaksi jos siltä tuntuu, senhän te osaatte. minua ei naurata tippaakaan, eli mulla on vielä jotain jäljellä, jota en ole saanut tuhottua, nauraminen asioille jotka ovat elämässäni vaikeita.

hauska päivä oli tänään, lukuunottamatta paria heikotus kertaa. kaikki meni ihan loistavasti, näin pitkästä aikaa hyvän ystäväni Soilen joka asuu tällä hetkellä stadissa. sitä tyttöä on ollut ikävä. mut nyt on taas jees fiilis kun sovittiin että pian nähdään taas. ja ei ole liiemmin masentanutkaan mikä on ollut erittäin positiinen asia, mutta stressiä on ollut sitäkin enemmän! ehkä toivon mukaan se menee ohi pian, sillä tämä alkaa jo nakertaa elämää mukanaan. tämän ikäinen pikku tyttö ja niin suuri huoli joka asiasta, ei ole kyllä kovin mukaansa tempaavaa hommaa. ehkäpä se suunta kohti parempaa on jossain vaiheessa alkamassa ja jatkuva ikävä hieman laantuisi, tunnen olevani niin heikko, särkyvä. monet kyyneleet vuodattanut ja syytökset vastaan ottanut ja ne pahimmat-lyönnit. arvet on vieläkin muistoina ja tulee olemaan. kun kukaan ei enää haluaisi kohdella minua huonosti, tiedän mitä se on, eikä sitä toivo kellekään. rakastakaa toisianne ja näyttäkää että välitätte.

tänään heräsin ja voin mainiosti, olin todella onnellinen ja kaikki oli loistavasti. mutta vähän aikaa sitten sain kohtauksen jolloin happi ei kulkenut kunnolla, alkoi pyörryttämään, vapisin ja sydän pamppaili. tätä on ollut jo jonkin aikaa, pari kertaa viikossa. ensiksi ajattelin että tämä on ihan normaalia mutta tilanne vain pahentuu ja taitaa tuo sairaala minua kutsua! olen huolissani itsestäni, kaikki tämä alkoi ennen kesää kun rintaani alkoi sattua, eikä sydän oikein kunnolla toiminut. haluan vain teille kaikille sanoa että olette minulle rakkaita, en olisi kenellekään halunnut mitään pahaa. mutta jos kaikki menee hyvin niin olen täällä vielä teidän kiusananne! harmi teitä kohtaan.

oli kyllä todella upea ilta, oli hauskaa, kaikki oli pikku kaljoissa, mikä oli ihan odotettavaa. pe. meni vauhdikkaasti, ennen seitsemää alkoi tulla jo ihan mukavasti juttua ja kasilta ihana Riikkani oli lievästi humala tilassa, minä en tunnusta omasta kohtalosta mitään! Riikan kommentit olivat loistavia sinä iltana: Minä ja Masa kovasti selitettiin Riikalle juttujamme, mutta ainut vastaus mitä saimme Riikasta irti oli HEH! kyllä siinä hieman naureskeltiin tälle lievästi monisanaiselle kaverille. mutta kellekäs tänä aamuna naurettiin? olimme syöneet maittavan aamupalan, menimme katselemaan leffoja kunnes Riikka tokaisee, et "hei, mullahan ois ollut namujakin" minä sitten siihen että "saisko niitä vähän maistaa?" minua verrattiin koiraan, koska minulla oli nälkä jatkuvasti, aina herkkuja kerjäämässä. missä pussi rapisee, siellä on Taru. nyt vietetään koti-iltaa jah pienesti tissutellaan, Rebekan valvovan silmän alla.

nyt olen vakavasti Rebekan luona, kohta alkaa nousu kohti parempaa, viinaa. on nämä viikonloput aina sellasia kun lähden Riikan kanssa matkaan että ei tässä hengissä selviä kuitenkaan. huh, voin kertoa että muutama tunti, enkä tiedä kuka olen, tai no sivistyneesti otetaan VIUNAA. mutta nyt on lähdettävä korkkaamaan että ehtii mukaan menoon, alkaa olla muuten liian myöhäistä.

tänään oli aivan loistava päivä, koulu loppui aikaseen ja sen jälkeen menin käymään ystäväni luona ja harjoiteltiin tekemiämme biisejä! kuulostaa ihan mainioilta vaikka itse sanonkin, oli upeaa päästä taas laulamaan. laulun avulla sain purkaa ikäviä muistoja pois ja työntää niitä syrjään, nyt tuntuu sydänkin kevyemmältä! ja huomenna on odottamisen arvoinen päivä koska näen parhaan ystäväni Riikan, jota rakastan yli kaiken. hän on ihminen joka ymmärtää minua, siihen ei tarvita sanoja ainoastaan katseet riittävät ja eleet. olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme, vaikka se täytyy todeta että minä olen sosiaalisempi, mutta Riikka omalla suloisuudellaan on mukana silti kaikessa. tämä ihana neitokainen on aina tukenani, voin luottaa häneen ja vaikka minulta kaikki muu häviäisi Riikka on luonani, aina. odotan suunnattomasti huomista, silloin saatamme vähän hardcoreilla lumipenkoissa. mutta hyvä fiilis eikä mikään voi sitä pilata, paitsi muutama vittumainen ihminen, mutta ne ei minulle mahda mitään.

i wanna feel the love, i wanna feel my baby! nuo alkutekstit tulee yhteen biisiin jota olen parhaillaan kirjottamassa, joten älkääs ottako ideaani minulta. olen nyt taas balanssissa itseni kanssa, en tiedä johtuiskohan siitä että sain droppeja. olen nyt ollut hieman tuuliajolla ajatuksieni kanssa, en ole tiennyt mihin olisin keskittynyt. mutta nyt taas tuntuu että mullahan menee ihan ok, mutta huominen taas voi olla eri juttu. välillä ajattelen asioita liian monimutkaisesti, mutta nyt jos vaan keskittyisin kävelemään pitkin suoraa viivaa. kuitenkin olen miettinyt että onkohan mun päässä kaikki ihan kohdillaan, kun en aina tiedä kuka olen. minussa onkin monta persoonaa, niin olen ainakin kuullut muilta sanottavan. välillä olen erittäin pirteä nuori neiti, välillä taas haahuilen omissa maailmoissani ja teen niitä typeriä asioita mistä muut ovat joutuneet takiani kärsimään! mutta eletään päivä kerrallaan, ei pidä haukata liian isoa palaa purtavaksi. vaikka edellä mainitulla asialla pitäisi elämäänsä ohjata, niin aloin miettimään kuitenkin tulevaisuutta. sosiaalipummi, se ois nyt ihan sopiva ratkaisu viitaten koko suunnitteluun joten parempi kai lopettaa tähän, kohta nimittäin alkaa mietiskely miten tehdä hirttosilmukka tai viillänkö ranteet auki. nice.

kun tänään mietin asioita, pähkäilin kaikkea mikä oli mahdollista niin tajusin että mulla on todella hyviä ystäviä ympärilläni. äänekoskella on paljon upeita ihmisiä, heihin tutustuin kesällä ja aion pitää heidät lähellä sydäntäni, myös muualla on ihania persoonia ympärilläni. olen menettänyt paljon, mutta myös saanut. kun menetin ihmisen jota rakastin, se oli suurin menetys ikinä, en ole vieläkään tainnut selvitä siitä, mutta hänen menettämisen myötä sain paljon uusia tilalle, ystäviä. en saa heiltä kuitenkaan samanlaista rakkautta kuin tarvitsen , mutta tyydyn siihenkin. ehkä vielä löydän jonkun joka minua rakastaa sellaisena kuin olen eikä pidä kiertopalkintona, sellainenkin olen joskus ollut! mutta tästä on hyvä jatkaa, nousu on vahvasti ylöspäin!