IRC-Galleria

monenlaisilla asioilla voi kerätä sitä onnellisuutta elämään. voi olla kavereiden kanssa, nauttia auringosta ja lämmöstä, voi laittaa hyvää ruokaa. joillekkin esim. nahan repiminen kämmenestä, ja sen laittaminen pinsettiotteella suuhun, voi tuottaa suurtakin tyydytystä. eli kaikki syöminen vaikuttaisi tuottavan iloa.
joku nauttii siitä kun saa olla ihan yksin, kaikessa hiljaisuudessa saa ajatella jotain monimutkaisia asioita. jopa pienillä, kahden harmaan aivosolun aivoilla, voidaan pyrkiä vaikka mihin teorioihin, saavuttamatta koskaan edes sitä tilannetta että nämä solut kohtaisivat toisensa... puhumattakaan mistään suuremmista tuloksista. jo tavoitteet ja yrittäminen tekevät varmasti onnelliseksi jos ei muuhun kykene.
kuplamuovin poksauttelu on tosi nautinnollista, samoin kirjojen järjestely hyllyyn, isoimmasta pienimpään, laskevassa järjestyksessä. nappien lajittelu tai rutiinien noudattaminen voi tuottaa jollekki suurta iloa ja joku voi nauttia jos näkee miten etana litistyy pyöränrenkaan alle. esim minä nautin.
vahingonilo on ehkä sitä parasta iloa, ei tarvi muuta kuin iloita. toisen pieni epäonni, jäynät, huijaaminen ja pilailu, galleria-ilmianto, auton hyytyminen tielle, lompakon unohtuminen kotiin, lukkojen taakse jääminen, köyhyys, kaikenlainen itsensä nolaaminen.. toisen suru, toisen onni :)

mutta rajansa kaikella, sitähän rupee epäilemään, että onko näillä vahingoniloisilla omaa elämää ollenkaan, jos vaan toisten kustannuksella iloitsee. ei kannata jättää mitään vahingonilon varaan, pian se napsahtaa omaan nilkkaan;)

vittu naapurit rupes tamppaan mattoja klo 8.30. heräsin siihen helvetinmoiseen paukutukseen, enkä saanu enää unta vaikka tänään olis pitäny nukkua myöhään koeviikon päättymisen kunniaks
JUMALAUTA EIKÖ MATTOJENTAMPPAAMISEN ALOTTAMISAIKAAN OO ASETETTU MITÄÄN LAKIPYKÄLÄÄ
alottakaapa vielä joku aamu ennen klo 9 nii tuun vääntään ne mattopiiskat poikki ja päät irti. sitte ei enää hirveen ilosesti tamppailla

t.chämsse

lällällää me tultiin takas!