Olen täällä porukoilla Oulun Kaukovainiolla. Siemailen yhtä parhaus olutta, eli Mongozo-Bananaolutta. Värjäsin juuri äidin hiukset ja tienasin 50e. Ihan mainioita tuollaiset sivutienestit, sillä yritän haalia matkakassaa hienoisella epätoivon vimmalla. Mennään parin viikon päästä 13 päiväksi reilaamaan. Reittimme on Turusta laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Malmön kautta Kööpenhaminaan. Siellä viitisen tuntia ihmettelyä ja sitten pitkähkö junamatka Amsterdamiin. Damissa ollaan reilut neljä päivää. Matka jatkuu Saksan Leipzigiin. Siellä on maailman suurin goottifestivaali johon menemme toista kertaa. Leipzigin jälkeen olemme päivän Berliinissä. Sieltä sitten matkan uuvuttamina lennämme Suomeen.
Minulla on nyt matkakassassa vasta 300e. Siihen lisää tuo 50e. Onneksi omalta osaltani kaikki reililiput, hotellit, festarilippu yms isot jutut on maksettu. Maksamatta on Berliinin yhden yön majoitus (otetaan joku halpa hostelli), juna tai linja-autoliput Turkuun & Helsinkiin ja laivalippu Tukholmaan. Toivottavasti noihin ei mene kamalasti rahaa, kun on hieman ongelmia tuon rahoituksen kanssa. Tämä reissu tulee pikkuisen liian lähelle viime helmikuista Egyptin reissua. Ihan vasta olen saanut talouteni kuntoon edellisen reissun jäljiltä. Ainakin tästä opin sen, että puoli vuotta olisi hyvä olla reissujen välissä. Ehtisi säästää ja säätää paremmin. Nyt tässä välissä on vain reilut kaksi kuukautta... Säästötilille menee satanen kuussa ja tuossa ajassa sitä mammonaa ei pahemmin ehdi kertyä. Onneksi sentään on tuo Visakortti. Ilman sitä voisin olla aika hukassa.
Eilen oltiin siskojen ja Nonan ja Ramin kanssa HTS-nimisessä baarissa. Siellä keskusteltiin rahankäytön valinnoista. Henriikka (toinen siskoni) haluaa käyttää kaikki ylimääräiset rahansa materiaan. Johanna taas on enemmän minun kaltainen pallontallaajasielu. Molemmat siskoni ovat nyt minun tavoin töissä ja rahaa jää säästöön. Henriikka osti viime viikolla taulutelkkarin. Jope taitaa aloittaa säästämisen johonkin uuteen matkaan. Jos mulla ja O-P:lla ei olisi videotykkiä varmaan itsekin haluaisin jonkun hyvän leffankatselulaitteen, mutta kun sellainen jo löytyy voi enimmäkseen säästää matkusteluun. Toki materialla on puolensa. Materia säilyy usein pidempään kuin mitä itse säilyy. Muistot haalistuvat ja suurin osa niistä katoaa kokonaan. Itse olen kuluneen vuoden aikana törsännyt enemmän vaatteisiin kuin edellisten kahden vuoden aikana yhteensä. Osa noista vaatteita mitä hankin ovat kumminkin omalla tavallaan sijoituskohteita. Parhammillaan niistä voi saada jopa enemmän takaisin mitä maksoi. Tarkoitan nyt noita merkkivaatteita, eli jotain Libbyn, Danen ja Cyberdogin kuteita. Varsinkin jos jaksaa odottaa pari vuotta, kun tiettyjä malleja ei enää saa mistään. Sitten pistää myyntiin. En minä silti juuri mitään ole myymässä, ainakaan vielä.
Yksi ainoa toppi tuolla kaupan on: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=76421725
Huonekalut on varmaan eniten hyväksymäni materian muoto. Onneksi itse ei tarvi sellaisia juuri hankkia, sillä O-P:lla on jo kaikki tarpeellisimmat huonekalut laadukkaista materiaaleista. Silti kaikesta materian säilyvyydestä huolimatta minä olen enemmän elämysihminen ja hetkessä hiihtäjä, kuin tavaraa halajava hamsteri. Minä haluan nähdä, kokea, tuntea ja repiä kaiken olennaisen irti siitä mitä kaikkea maailma voi tarjota. Ei elämyksille voi määritellä hintaa. Jos ne meinaa unohtua on olemassa valokuvat joilla niitä kadonneita hetkiä saa takaisin mieleen. Minä rakastan niitä hetkiä kun voin vaipua ajatuksiini ja saada flashpack-muistoja menneistä hetkistä. Muistot ja niihin liittyvät kokemukset ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin minkään kauniin vaatteen hipeleminen ja päällä kantaminen.