Viel on purkamatta noi kamat, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa.
On kyllä ikävä lahteen. Teki oikeen pahaa ku kävi lahessa. Niin kova ikävä kaikkii kavereita, mutta onneksi näin Niinaa edes pikkusen, helpotti vähäsen.
Nyt sit asun miehen kanssa, iik. Olisko joku pari vuotta sitten edes voinnut kuvitella sitä? Ei varmaan.
Saa tulla käymää ja pitää tuoda tupari lahjoja. :D
Kiitti rakastan teitä.
