IRC-Galleria

Vaikka et enää milloinkaan vierelläin kulje,

et säikkyvää kättäni käteesi sulje,

niin silti voin nimesi kuiskata yöhön -

sinut uniini kutsua voin.

Vie maailman lävitse tie kamppailujen,

se erottaa meidät, vaan joukossa muiden

voin milloin vain tahdon taas kanssasi käydä

unen pimeillä kujilla näin.

Ja kauniimmin laulavat linnut,

huokaavat tuulet,

ja kauniimmin juoksevat virrat

unen maiseman kätköissä näin,

unen maiseman kätköissä näin.

Voin unohtaa kasvot ja silmien katseen,

ei sydämes juuri lyö rintaani vasten,

voin unohtaa kätesi kosketuksenkin -

sen unissa takaisin saan.

Sä vaikka et milloinkaan luokseni palaa,

voin rakastaa sinua kuitenkin salaa.

Ei kuolemakaan meitä seurata voi

unen pimeillä kujilla näin.

Ja kauniimmin laulavat linnut,

huokaavat tuulet

ja iäti juoksevat virrat

unen maiseman kätköissä näin,

unen maiseman kätköissä näin.