IRC-Galleria

Eräänä kauniina päivänä täydellinen mies ja täydellinen nainen tapasivat. Täydellisen seurusteluajan jälkeen he viettivät täydelliset häät. Luonnollisesti heidän avioliittonsakin sujui täydellisesti.

Eräänä lumimyrskyisenä jouluaattona tämä täydellinen aviopari oli ajamassa heidän täydellisellä autollaan pitkin mutkaista mökkitietä. Yht'äkkiä he huomasivat hätääntyneen hahmon tienpenkalla. Ollen niin täydellinen pari, pysähtyivät he auttamaan hädässä olevaa.

Tienpientareella seisoi surullinen joulupukki valtavan lahjapinon keskellä ilman poroja. Koska täydellinen pariskunta ei halunnut tuottaa lahjoja odotteleville lapsille pettymystä, lastasivat he pukin kanssa lahjat autoonsa ja lupasivat auttaa niiden jakelussa. Valitettavasti keli muuttui entistäkehnommaksi ja täydellinen pari sekä joulupukki ajoivat pahan kolarin.

Vain yksi joukosta selviytyi onnettomuudesta - kuka?
Vastaus:

Täydellinen nainen tietenkin! Hän oli ainoa joka on oikeasti olemassa. Kaikkihan tietävät, että joulupukki on taruolento eikä yksikään mies ole täydellinen.
NAISET: LOPETTAKAA TARINAN LUKEMINEN TÄHÄN. Miehet jatkakaa...

Eli, jos autossa ei ollut Joulupukkia eikä sen koommin täydellistä miestäkään, autoa ajoi nainen. Tämä selittää miksi yleensä ajettiin kolari.

Lisäksi, jos olet nainen ja luet vielä tätä tekstiä, todistaa se toisenkin seikan: Naiset eivät koskaan kuuntele mitä heille sanotaan !!!

Mäkimaaston pariskunta oli jo vuosien ajan yrittänyt saada lasta, kuitenkaan
onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen
perheensä alulle. Sinä päivänä, kun siitosisän piti saapua, herra Mäkimaasto suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt Terttu, sen miehen pitäisi olla täällä pian".

Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.

"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanu teitä," rouva Mäkimaasto keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin." tokaisi innostunut rouva.

"Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Mäkimaasto kysyi punastellen.
"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus takapihalla lumihangessakin on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä"
"Kylpyammeessa, ja lumihangessa?!" ihmetteli rouva Mäkimaasto, "No ei ihmekään ettei Jarmolla ja minulla ole onnistunut"
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä."

"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Mäkimaasto.
"Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani, miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin..." rouva Mäkimaasto myönteli.

Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista.
"Tämä tehtiin linja-auton päällä Porvoon keskustassa vuosi sitten kesällä eräänä lauantaina keskellä päivää."
"Ei kai!" rouva Mäkimaasto ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän
äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja ojensi
rouva Mäkimaastolle kuvan.

"Hän oli vaikea...?" rouva Mäkimaasto kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva Mäkimaasto kysyi silmät ällistyneinä ja hieman jo kiimaisena.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin."

Rouva Mäkimaasto nojasi eteenpäin "Tarkoitatko, että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis, niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Mäkimaasto kysyi huolestuneella, mutta samaan aikaan kiimaisella äänellä.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä, kun alan toimimaan.
......Rouva? Rouva?......"