Monella on nyt uus elämän vaihe aluillaan ja mie vaan jotenkin junnaan paikallaan.. On ihanaa että miulla on Mikko ja paljon hyviä ystäviä ja kavereita, mutta jotenkin vaan tuntuu että haluisin tehä elämälläni jotain uutta ja kivaa.. En tiie..
Ja sit...
Vihaan talvea, ja varsinkin sitä että tiessä on kaameet urat ja on pakko ajaa aina jonnekkin. Mikkokii on siellä Lanzarotella joten se ei voi ajaa miun puolesta. Onneks Mikko tulee sielt pois jo keskiviikkona!!
Miun puolesta Mikko voi ajaa talvella ja mie voin sit ajaa vaikka koko kesän.. :D
Toopekii oli kuollu sillä aikaa ku olin etelässä (6.11 muistaakseni), ni tietty Jenni ja meiksit on jo tottunu ajatukseen ettei meillä oo enää koiraa, mutta mie en! Tuntuu vaan että miun elämästä puuttuu ihan vitun iso pala! Kaikkein eniten vituttaa ku Toopen piti kuolla sillä välillä ku olin etelässä. Se ei ois ehkä tuntunu niin pahalta jos se ois kuollu vaikka ennen tai jälkeen reissun. :´(
En oo oikeestaan puhunu kellekkää siitä että Toope on kuollu ja en kyllä oo valmis puhumaankaan..
Aina ku tulee ajateltuu Toopee, ni itku tulee.. Onneks Mikko on ollu miulle hyvänä tukena!!
Kiitos Mikko!!! <3