IRC-Galleria

aamu tuli taas
magneettikin kylässä
kylmät puut heiluu

sillä himputti
onkin tänne avaimet
syys-tuuli puhkuu

hieron unta pois
pitää mennä taas syömään
lumi putoaa

rasvaa ja kolaa
hajotkaa kaikki siihen
mcdonalds kiittää

IT-viikossa on sivulla 11 juttu minusta, ja siellä näkyy maalaamani hieno taulukin. Siis tämä sama, joka on tässä kuvassa:

muzzy

Toivottavasti eivät suutu tuon takia, pistin toki jo anteeksipyynnön mailitse :)

Update: eivät suuttuneet! :)

Katsoinpa tuon eilisen tv-esiintymisen uudestaan vielä, ja minulle annetaan siinä kyllä ehkä vähän liikaakin kunniaa tapahtuneen johdosta. Tapaushan ei lähtenyt liikkeelle minun löydöstäni vaan Mark Russinovichin (http://www.sysinternals.com/blog/) löydettyä suojauksen käyttämän rootkitin. Tämän jälkeen ostin levyn, varmistin asian, ja tein seuraavat lisähavainnot:

- "oikeuksienhallinta" soittaa kotiin Sony BMG:lle ja kertoo mitä levyä kuluttaja kuuntelee, käytännössä Sony BMG saa tietää myös käyttäjän ip-osoitteen tällöin.
- Sony BMG:n tarjoama poistotyökalu on oikeasti takaovi, ja poisto tehdään käskyttämällä konetta tämän takaoven kautta. Kuka tahansa muukin voi käyttää sitten samaa takaovea.
- Suojausjärjestelmä rikkoo avoimen lähdekoodin tekijänoikeuksia, mahdollisesti myös ohjelmistopatentteja.
- Suojaus on todennäköisesti laiton jenkkien DMCA:n ja euroopan EUCD-direktiivin alla, samoin kuin suomen uuden tekijänoikeuslain nojalla liittyen teknisen toimenpiteen kiertovälineen levittämiseen. Suojaus sisältää siis koodia, jolla kierretään Applen iTunes-kaupan käyttämä suojaus.

Negatiivinen julkisuus alkoi jo heti rootkit-löydöksen jälkeen, tietoturva-ongelmat ja tekijänoikeusrikkeet vain lisäsivät painetta. En menisi itse sanomaan niin pitkälle että minun yllämainitsemat löytöni olisivat olleet se mikä aiheutti CD-levyjen vetämisen pois myynnistä ja vaihto-ohjelman aloittamisen jo ostettujen levyjen vaihtamiseksi. Saattaahan se toki niinkin olla että minun tutkimukseni seurauksena näin tapahtui, mutta uskoisin että näin olisi tapahtunut ennenpitkää myös ilman minun tutkimustyötäni.

Jes! TV:ssä olin, enkä näyttänyt ihan idiootilta. Sanoin aika monta kertaa "niinku", mutta muuten se meni ihan hyvin. Huh. Turhaan jännitin :)

Vanha mielenhallinta-temppu nousi itsekseen päähän kun verenpaine alkoi saavuttaa huippuaan odottaessani että esiinnyn lyhyesti TV:ssä ja sanon jotain tyhjäpäistä. Niin kuin varjot voivat olla olemassa vain jos on valoa, ja valo vain jos on varjoja, tästäkin irti pääseminen on symmetristä. Jos en tahdo hävetä typerää tv-esiintymistä, riittää etten tavoittele ylpeyttä.

Ja niin kuin valaistuksen poistuessa varjoja ei enää näe (pimeässä ei minkään pinnan valaistus eroa merkittävästi), tajusin että kaikki tämä stressi on sitä että minulla on noussut huomio päähän. Jos pidän erityisen hienona jotain mitä olen tehnyt ja olen ylpeä, täytyy sille löytyä vastapainoksi jotain mistä en pidä tai se on merkityksetön. Jos projektoin sen muihin, olen narsisti. Jos projektoin sen itseeni, olen bipolaarinen. Toteanpa siis vain että jotain asioita on tullut tehtyä, ja ne on tehty asioiden itsensä takia eikä sen takia että ne olisivat hienoja asioita. Tai ehkä suostuin siihen tv-kuvaukseen koska kuvittelin että se olisi hienoa ja sitten pelkään ettei ollutkaan? No, evvk ja plop. Asenteen korjaaminen poisti stressin, joskin herätti joitain kysymyksiä itsestäni.

Menenpä siis syömään mcdonaldsiin rasvaiset ranskalaiset ja annan muiden hajota.

Pohdin, söisinkö leipää vai puuroa. Päätös helpottui oleellisesti, kun tein huomion että valinnalla tulisi olemaan vaikutuksia ehkä korkeintaan blogini sisältöön. Söin sitten rasvattoman leivän, ilman rasvaa, mutta se maistui rasvaiselta. Hajoan.

Urgh, yllättävä pakokauhu iskee kun Prisma Studion lähetysaika lähestyy. Yle kävi siis kuvaamassa minua siihen, en tiedä yhtään mitä näyttävät ja miten tyhmiä siinä puhun, en muista haastattelutilaisuudesta juurikaan. Kysymykset hyppivät, en ollut nähnyt kysymyksiä etukäteen, olin saanut nukuttua edellisenä yönä vain kaksi tuntia, jne jne. Näitä tyypillisiä selityksiä että miksi näytin idiootilta, ja miksi puhuin typeriä. Tavallisesti ne selitykset kai kuitenkin tarjotaan vasta jälkikäteen :)

Onneksi se on sentään vain 30min ohjelma, ja siinä on neljä aihetta josta puhuvat. Todennäköisesti minua näkyy siinä alle minuutin verran. Tai toivottavasti ainakin. Argh ;)

Väsyttää, rasittaa, muttei pysty nukkumaan. Olo on jännittynyt ja mieluummin valvon mahdollisimman pitkään että nukun mahdollisimman lähelle ohjelman alkamisaikaa... näin säästyn kärsimykseltä jonka voisi olettaa kasvavan kääntäen verrannollisesti jäljellä olevan odotuksen pituuteen. Eikä siitä ole kauaakaan kun luulin että kestäisin painetta, mutta asioiden odottaminen ei sovi kyllä minulle lainkaan :)

T-15h20min - yle TV1 - Prisma Studio - satunnaisia asioita ilmeisesti langattomista verkoista, tietoturvasta, ehkä Sony BMG:n rootkitistä (sen takia ne minua haastattelivat, ja siitä kyselivät), jne.

Söin rasvaisen leivän, magneettikin söi rasvaisen leivän. Leivällä ei kuitenkaan ollut rasvaa. Hajotkaahan.

Tajusin sitten, että tuossa läppärissä olisi myös usb-plugi. Kaikki tämä vaiva floppyjen kanssa!!

No, kirjoittelin ajankuluksi myös tiivistelmän (englanniksi) Sonyn XCP-suojauksen oleellisuuksista ja ongelmista.

http://hack.fi/~muzzy/sony-drm/info.html

Tiedostojen koot hahmottaa vasta, kun joutuu siirtämään ne floppyillä koneeseen jossa ei ole verkkoa. Sitä ei tajuakaan miten monta megaa mikäkin vie, ennenkuin on pitänyt yllä mainitulla tavalla veivata tiedostot laitteesta toiseen.