Mä haluun sun huulii maistaa, mä haluun sust hetkeks aikaa turvaa. Et oo tasan mikää tavara jota hyöty käytetään vaan saat ihmiset tietämää oikeesti milt me näytetää. Sä oot mule rakas, mä toivosin kuitenki ettet palas ihan heti takas. Vaan pysyisit nyt siel misä ootki koska, mult vie tovi,herättää itteni tähä maailmaa jonka kuvaa pitäs ryhtyä tajuamaa. Sä teet must haavottuvaisen olennon joka miettii monestiki et mishän ne mun tunteet on. Ne tunteet mitä sä esii kaivoit joskus ennen vanhaa. Se aika o nyt ohi ja me eletää omaa aikaa. Oma aika, oma maailma. Me ollaan erilaisia. Omat frendit,fyrkat ja menot kuitenki must niit puutteit on. Mut et säkää mikää täydellisyyde perikuva oo vaikka musa niit hyviä puolia ei oikeestaa oo. Mut jos sä luulet ite olevas joku kiiltokuvapoika ni turhaluulo sillä sit sä oot erehtyny ja hyvi vakaasti. Joka tapaukses mä ikävöin sua iha helvetisti vaiket sitä tietäiskää. Vaikket tietäskää et mitä meni sun puolesta joskus tekemää. Ja ett` et tiedä mitä oon sun takias joutunu kestämää. Sä pietät kaikkee nii selvänä ja helppona. Siinhän se ero onki mä taas mahotomana ja kuviteelisematomana. Mikää ei oo enää täydelistä mule. Ehkä joku saa mut viel joskus jaloileen vaikken sitä näytäkää et mul o paha olo enkä mee kaikile suree.