Joskus on aivan ihanaa herätä aamulla ihmisen kainalosta. Olla siinä ihan turvassa ja liikkumatta, niin ettei toinen vahingossa herää ja päästä irti. Se on taivaallinen tunne. Vaikka mitään ei tapahdu niin silti tuntuu että käynnissä on vaikka mitä.
Joskus vaan se että huoneessa on joku toinen tuntuu hienolta.
Ei meidän puhua tarvitse.
Tee ihan mitä haluat.
Ole ihan rauhassa.
En tule lähelle, en kosketa.
Kunhan olet paikalla
se riittää.
Mutta toisaalta on myös kiva olla ihan itsensä kanssa keskenään. Ei tarvitse sanoa sitä turhinta lausetta ikinä "Meen vessaan.", ei tarvitse kysellä ottaako muut kahvia. Voi katsoa telkkarista juuri sitä sarjaa mistä se toinen ei tykkäisi. Silloin saa kuunnella itseään, miettiä. Tekee ihmiselle hyvää joskus, ku katsoo itseään hieman kauempaa ja pohtii. Ei niin voi tehdä seurassa.
Mä tykkään susta oikeesti.
Sä olet kyllä ihana.
Mutta joskus on kiva keittää kahvia
ihan vaan yhdelle.