IRC-Galleria

”Niin miksipä ei!”, kuului huuto jostain kaukaa. Käännyin ympäri ja mietin mitä olin todellisuudessa kuullut, vai olinko kuvitellut kaiken? Minulla on menossa itseni etsimiseen liittyvä kausi, jolloin epäilen kaikkea ympärilläni olevaa ja itseäni. Luulen että pääni antaa erilaisia viestimiä aisteilleni, jotka saavat minut sitten sekoamaan täydellisesti. Se on pelottavaa päivässä, kun herää lintujen lauluun ja katsoo ulos ikkunasta. Siinä pihalla, ikkunani alapuolella suuren tammen vieressä on auringonkukka suurena ja ylväänä. Linnut vuorotellen lentävät siihen istumaan ja nokkimaan keskustaa. Se näyttää hauskalta, kunpa minullakin olisi siivet lentämiseen ja nokka jolla voisi nokkia. Minulla ei ole, olen ihminen ja vankina kehossani. Tässä jossa on neljä raajaa, eli uloketta joilla voi tehdä erinäisiä asioita mutta lentämiseen ne eivät sovellu. Koetin kerran lentämistä, ja se päättyi köpelösti.